Ärsyttävää: läskiolo on vallannut mieleni! Ja vieläpä periaatteessa syyttä, ei siis sillä etteikö kropasta edelleen löytyisi läskiä riittämiin, vaan sen takia ihmettelen, että mistä nyt tuulee, kun vaakakaan ei näyttänyt kovin pahaa lukua, vaikka juhannuksen mässäilyistä ei vielä kovin kauaa ole. 

Aamulla astahdin vaa'alle ja mielessäni varauduin näkemään vähintään 66 kilon lukemat. En kuitenkaan saanut näkyviin yhtään mitään lukemaa, koska vaa'an patterit olivat loppu. No vaihdoin ne ja kokeilin uudestaan ja yllätyin iloisesti, kun vaaka näytti 64,6 kg. Tuntui vain siltä, että jouruin kurkkimaan vaakalukemaa pömppömahan takaa ja muutenkin on ollut tympeän turpea olo. Vielä reipas viikko sitten siihen oli hyvä syykin kun oli menkat, mutta nyt vaan "tuntuu läskiltä". Peilikuvakin muka näyttää pyylevämmältä kuin vaikkapa muutama viikko takaperin, vaikka vaakalukeman perusteella peilikuvassa ei ole voinut tapahtua merkittäviä muutoksia. 

Huokaus. Ajattelin kokeilla, onnistuisinko olemaan viikonlopun mässäämättä. Miehellä alkaa kesäloma ja hän lähtee yksinään mökkeilemään viikonlopuksi. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: syön normaalia ruokaa ja pikkuisen jotain hyvää, ehkäpä käyn poikien kanssa jätskillä jossain, tai sitten ahmin kaapista keksejä kun vain tenavien silmät yhtään välttävät ja vedän myös ruokaa ja kaikenlaisia välipaloja pitkin päivää, "kun on viikonloppu". Koitan kovasti pyrkiä ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta yleensä kyllä jo perjantain koittaessa minussa napsahtaa päälle joku asetus, että kohta työpäivän päätteeksi on saatava jotain hyvää, ihan vaikka kaapista yksi keksi... tai ehkä kaksi, tai no menkööt nyt kolme tai neljäkin samalla kertaa. Mässäilyalttiutta kasvattaa vielä se, että edessä on koko viikonlopuksi yh-äitileikkiä, eli varmaan tekee mieli napata jotain herkkua silkkaan vitutukseen, kun muksut oikein pistävät parastaan äidin hermojen raastamiseksi. 

Sitten, kun pohjalla on tämä läskiolo, se ei kuitenkaan syömismieliteon hetkellä motivoi olemaan sortumatta, vaan päinvastoin sitä ajattelee mieluummin niin, että ei tässä konkurssissa enää pari keksiä missään tunnu, antaa mennä vain! Kummallinen on ihmisen mieli näissä hommissa, ei sitten logiikan häivääkään. Ja kun jossain joku (laiheliini) kommentoi, että laihtuminen on ihan iisiä, kun vaan vähän katsoo mitä syö, niin tekee mieli hyppiä seinille - ja syödä pari keksiä ketutukseen.