Eilen oli suuri päivä ihmiskunnan, tai no ainakin omassa historiassani: sain kiskottua ylleni farkut, jotka ovat mahtuneet päälleni joskus yli viisi vuotta sitten!  

IMG_5204muok-normal.jpg

Kuvaan tunki kissakin ihmettelemään, että minkä ikivanhan rievun se emäntä on oikein päälleen löytänyt. Ja ai että jaksoin keikistellä peilin edessä ihmettelemässä, että sopivatko nämä tosiaankin päälleni, kun vielä jokunen viikko sitten kokeilin näitä samoja farkkuja ylleni ja mietin, että näistä ei kyllä varmaan milloinkaan mene vetskari kiinni, sen verran on ylimääräistä vararengasta vatsan kohdilla...

No tottakai minä nyt vedin vatsaa sisäänpäin, niinhän minä teen alinomaa muutenkin, koska se on kuitenkin hyvin yksinkertainen konsti näyttää edes vähän ohkaisemmalta mitä todellisuudessa onkaan. Mutta viimeksi, kun näitä housuja koitin, ei auttanut, vaikka olisi miten koittanut tekeytyä mahan kohdalta laihemmaksi, housujen käyttö ei tullut kyseeseenkään. 

Vaa'an lukemassa ei silti ole tapahtunut juuri muutosta mihinkään suuntaan. Tänä aamuna se näytti 66,1 kg. Olisiko kuitenkin jotain pientä kiinteytymistä päässyt tapahtumaan, olenhan melko ahkerasti käynyt pyöräilemässä kumminkin? Hah, ei kyllä tunnu yhtään todelliselta puhua itsestäni ja kiinteytymisestä samassa lauseessa! 

Enpä tiedä, onko tuo persekuvakaan nyt mikään ihmeellinen, onhan tuossa tuota leveyttä edelleen, ja etenkin kun heittää vaatteet pois kokonaan niin silloin ainakin näytän ihan löllyvältä paksukaiselta, ainakin omasta mielestäni. Vatsanahkakin on kuin mikäkin hyytelökasa, joka pienen tökkäyksen jälkeen tutisee puoli tuntia! Mutta tulipahan nyt ainakin otettua kuva todisteeksi siitä, että farkut, joiden suhteen olin jo oikeastaan heittänyt toivoni, ovat ylläni ja istuvat kuin valettu - ainakin siis silloin kun muistaa, ettei plösäytä koko mahamakkaravarantojaan valloilleen, hehheh!