Tänään uskaltauduin kurkkaamaan, mitä vaatekaappini, etenkin housuosasto, on syönyt - joskus muinoin. Lähes kaikki housuni ovat peräisin jostain melko esihistoriallisilta ajoilta, eli ajoilta, jolloin olin useamman kilon kevyempi. Monet pöksyt ovat toki saaneet vuosien varrella lähtöpassit, joko hajottuaan lopullisesti tai sillä perusteella, että tiesin, etten niitä enää tulisi käyttämään, vaikka ne joskus taas sopisivat päälle. Jäljellä ovat vain muutamat perusfarkut sekä parit mustat ns. suorat housut. 

Kun en ole koskaan mitään muotivirtauksia pahemmin seuraillut, en tiedä, onko aika pahastikin ajanut kaapissa odottelevien vaatteideni ohi. Minun on kuitenkin aina niin hankala löytää sopivia housuja, joten sen takia en uskalla heivata muinaismuistokuteitani menemään, sillä muutaman kilon päästä minulla on kaapissa valmiina vaatetta ilman, että täytyy nähdä taas hirveä etsimisen ja löytämisen vaiva, maksupuolesta nyt puhumattakaan. 

Muutamat farkuthan olin jo havainnut muuttuneen kuin ihmeen kautta taas sopiviksi, ja nyt parit farkut olivat vähän siinä ja siinä. Ne olivat ehkä muuten ok, mutta supermatalan vyötärön ylle tursusi ihan hervoton mahalörtsy, joten vielä on hyvän matkaa tekemistä, ennen kuin niitä paria farkkuja oikeasti voi käyttää! Yhdet farkut olivat vielä täysin toivottoman ahtaat, mutta ehkä jonain päivänä...

Kun vuosi sitten tuskittelin, mitä vaatetta pukisin ylle Pikkusällin nimiäisjuhlaan, sovittelin ylleni niitä mustia housujani. Niistä toiset kun olivat minua hyvin palvelleet alle pari vuotta sitten Sällin vastaavissa juhlissa. Ikäväkseni jouduin toteamaan, että mustista housuistani kummatkaan eivät sopineet päälle, mutta onneksi kaapista löytyi kelvollinen hame. Nyt nuo mustat housut taas sopivat minulle! Tosin ainakin toiset ovat jo moneen kertaan persesaumasta parsitut, joten ehkä kannattaa vielä pikkuisen keventyä, etten sananmukaisesti revi (peli)housujani kriittisellä hetkellä..!

Joka tapauksessa, pieni hymynkare nousi suupieleen, kun jo pieneksi käyneet vaatteet sopivat ylle edes välttävästi ja kun veti mahamakkaraa vähän sisään, sivuprofiili näytti jo melkein siedettävältä! Edestä (tai takaa) päin katsoen vaan paljastuu tämän kropan todellinen leveysaste, kun reidet ja perse ovat sitten niin... AARGH!

Paitojen kimppuun en juurikaan jaksanut käydä. Siellä kun on niin paljon enemmän erilaisia riepuja, ja niiden kanssa täytyisi kuitenkin vertailla, miltä mikäkin näyttää eri alaosan kanssa ja niin edelleen. Yhtä neuletakkia kuitenkin testasin, ja hämmästelin, että olenko tosiaan kehdannut joskus käyttää näin lyhythelmaista yläosaa!? No, paitojen kanssa aion odottaa vielä vähän aikaa, tuskin sieltä muuten löytyy yhtään enempää sopivia vaatteita mitä siellä tällä hetkellä tiedän olevan. 


Eilen muuten sain Kiloklubin rehupallon melkein keltaiseksi! Ei jäänyt kuin alle 10 grammaa uupumaan! Sitten myös melkein lähdin kävelylle, mutta sarjassamme tekosyitä osa XXX, minua palelsi jo sisätiloissa niin, etten halunnut lähteä ulos palelemaan enempää. Olipas todellisia saavutuksia taas. No niitä voikin pitää lähinnä hyvinä merkkeinä siitä, että ehkä joskus tosiaan saavutan jotain ja menen sinne lenkille oikeasti, ja joku päivä vielä ahmaisen 600 g rehuja jotta heilahtaa!