En ole koskaan käsittänyt, miten jotkut pystyvät skippaamaan aamupalan ja lähtevät esimerkiksi pelkän kahvikupillisen voimalla töihin/kouluun. Tänään jouduin lykkäämään oman aamupalani syöntiä ja totesin, että tyhjin vatsoin liikenteeseen lähteminen ei todellakaan ole meikäläisen heiniä. 

Joillekin saattaa olla käsittämätön ajatus, että laitan arkisin itselleni herätyksen jo klo 6, vaikken edes ole lähdössä töihin. Muksut herättelen seitsemän maissa (joskin Pikkusälli yleensä herää niihin aikoihin muutenkin joka päivä) ja puoli kahdeksan aikaan kipaisen Sällin päiväkotiin. 

Jos haluaisin maksimoida yöunieni pituuden, voisin herätä vaikkapa vasta varttia vaille seitsemän. Mieluummin kuitenkin herään ennen lapsia, suoritan aamutoimet kaikessa rauhassa (äitinä sitä oppii arvostamaan sitäkin ihan uudella tavalla, että saa joskus käydä vessassa ihan YKSIN, eikä kukaan edes märise tai tee koiruuksia oven takana) sekä nautin aamupalani netissä surffaillen. 

Tänään kävi kuitenkin niin, että kun kännykkäni kuudelta rupesi raikaamaan herätyksen merkiksi, olin vain sulkenut herätyksen ja ummistanut silmäni, ihan pikku hetkeksi vaan... ja heräsin vähän yli puoli seitsemän. En siis ehtinyt syödä aamupalaa, vaan hoidit muut aamuhommelit ja sitten kello olikin jo seitsemän. 

Vähä normaalia hätäisemmästä herätyksestä johtuen olo oli koko aamun vähän pökkyräinen: olenkohan unohtanut jotain? Otinko Sällille nyt ne eväät, kun menevät eväsretkelle? Pitikö jotain muuta erikoista muistaa tänään? Pahinta oli kuitenkin kiljuva nälkä ja sen aiheuttama heikotus ja huimaus. Kun aamulla kumartelin itselle ja pojille kenkiä jalkaan, oli sellainen olo, että silmissä sumenee ihan kohta. Muutenkin tuntui, että liikkeeni olivat kuin jostain hidastetusta elokuvasta. 

Kun viimein klo 8 paikkeilla olin taas kotona ja pääsin aamiaiseen käsiksi, alkoi päivä tuntua taas siltä, miltä kuuluukin. Mutta ei se silti ihan yhtä nautinnollista ollut, kun Pikkusälli roikkui koko ajan lahkeessa kerjäämässä ruisleipäpalaa ja jogurttilusikallista. Tai vähintään syliin pääsyä. 

Ehkä täytyy jatkossa laittaa kännykkä yöksi sen verran kauas, etten saa vain yhdellä kädenliikkeellä huitaistua herätystä sammuksiin!