Voiko tätä todeksi uskoakaan, mutta meikäläinen on nyt painoindeksin mukaan normaalipainoinen! Täpärästi toki, mutta toivon mukaan saan aikanaan vähän tukevamman jalansijan painoindeksirajan siltä puolen.

Aamulla vaaka siis näytti 65,3 kg. Ja kun tätä tanakahkoa vartta on siunaantunut 162 cm verran, painoindeksi on 24,8. Ja ellen nyt ihan väärin muista, mitä laskuri väitti, niin 24,9 on jo lievän ylipainon puolella, että johan tässä nyt kannattaakin leuhkia, hah hah!

Ei vaan, eiköhän tällä laihdutustuloksella ole ihan ansaittuakin vähän keulia. Olen nyt karistanut tasan 11 kiloa sen jälkeen, kun tämän blogin aloitin. Käytännössä olen siis saavuttanut tavoitteeni, eli olen pudottanut (yli) kymmenen kiloa sekä päässyt normaalipainon puolelle, painoindeksillä mitaten. Mitäs seuraavaksi???

No, painoindeksimittari nyt on painoindeksimittari. Kun mittailen itseäni vähissä vaatteissa peilin edessä, niin paikka paikoin kyllä näky on ihan OK, ainakin jos pysytellään vyötärölinjan yläpuolella... Persus nyt on leveä kuin mikä muihin kropan mittasuhteisiin verrattuna (no ei sentään enää ole leveämpi kuin hartialinja) ja reidet ovat raivostuttavan paksut. Voi olla, että näin tulee aina olemaan, vaikka miten paljon laihtuisin. Tissit varmaan kohta muistuttavat lähinnä rusinoita jos paino tästä vielä putoaa, mutta onneksi on hyviä rintsikoita, joilla saa hämättyä.

Aion jatkaa samaan malliin kuin viime aikoina olen tehnytkin, eli koitan käydä mahdollisimman ahkerasti pyöräilemässä (tai kävelyllä), koitan olla sortumatta turhaan herkutteluun ja karkkilakkohan jatkuu syksyyn saakka muuten, paitsi että olen luvannut itselleni yhden karkkipäivän kuukaudessa. Niin, ja tavallista ruokaa koitan syödä kohtuullisia määriä, koska siinäkin minä helposti sorrun ylilyönteihin. Jotenkin ruokaa olisi aina kauhean kiva ottaa lisää...

Palatakseni tuohon sanapariin "turha herkuttelu", rupesin miettimään, että onko sitten olemassa sellaista kuin "tarpeellinen herkuttelu"? No, ei kai sitä kukaan mitään herkkuja tarvitse, jos asiaa noin niinkuin ravitsemuksellisesti mietitään. Tässä tapauksessa tarkoitin turhalla herkuttelulla sitä, etten mässyttele kotona kaapista avattuja keksipaketteja (tai nomparellipurkkeja...) tyhjäksi vain siitä riemusta, kun sellaisia nyt kotona sattuu olemaan ja sitä rataa. Sitä puolestaan en aio - edelleenkään - itseltäni kieltää, etteikö kyläilytilanteissa sun muissa kahvittelujutuissa saisi ottaa sitä mitä on tarjolla. Toki vain kun niissä tilaisuuksissa malttaisi mielensä kuin aikuinen, eikä niin sanotusti putsaisi pöytää kuin joku pikkukakara.

Mutta katsotaan... Tuleva viikonloppu takuulla palauttaa minut takaisin ylipainoisten joukkoon, sillä herkutteluja on luvassa heti huomenna, kun vanhempani tulevat kyläilemään. Lisäksi menen lauantai-iltana pitkästä aikaa vähän viihteelle yhden ystäväni kanssa, joten sunnuntain krapulapöhö on taattu. No, suunta on kuitenkin näistä viikonloppupomppauksista huolimatta ollut mukavasti laskussa, joten miksipä en jatkaisi samaan malliin.

Paitsi että kohta on muuten pääsiäinen, kääk apua!