Tämän päivän päivällinen koostui lähinnä aineksista, mitä oli jääkaappiin sattunut jäämään viikonlopulta. Mies väsäsi itselleen makkaramunakkaan ja minun ja muksujen hommaksi jäi selvitellä puolisen pussia prinssinakkeja sekä kymmenisen kananugettia. Ja kun Sällille meni nugeteista kaksi ja nakeista ehkä kolme, ja Pikkusällin ruokaan uskalsin ujuttaa vain puolikkaan pikkunakin, niin jäi minulle sitten "hieman" enemmän tuhottavaa. 

Kannatti tosiaan syödä ensin ja tutustua kalorimääriin vasta sitten! Kun kirjasin saldoa Kiloklubiin, huomasin mättäneeni naamariin yli 800 kalorin edestä nakkeja sekä kananugetteja! Onneksi en sentään keittänyt itselleni enää perunaa lisäkkeeksi samalla, kun keitin lapsillekin. 

No, ei syytä paniikkiin, päivän kokonaissaldo oli kuitenkin tosi hienosti tavoiterajan tuntumassa (ja huom. sen rajan ala- eikä yläpuolella!) ja sain tänään jopa kasvispallon keltaiseksi! Kaiken huipuksi kaloripommipäivälliseni motivoi kummasti minua lähtemään kävelylle ja viihdyinkin ulkoilemassa tunnin ajan. 

En ottanut kävelylle sauvoja mukaan, koska oikea lapa meni jotenkin päivällä ärsyttävästi jumiin ja pelkäsin, että kävelylenkki olisi yhtä tuskaa sauvojen kanssa survoessa, kun jo vähän heppoisemmatkin kädenliikkeet saivat aikaan ikävää vihlontaa pitkin selkämystä. 

Selkäjumista tuli mieleen mainita, että sopivasti pääsen huomenna hierojalle! Enpä muista, koska olisin viimeksi sellaisella käynyt. Varmaan joskus ennen Sällin syntymää. Selkä ja luultavasti koko kroppa on varmaan ihan säälittävässä jamassa, kun en ole pahemmin liikkunut, ja istun paljon tietokoneen ääressä. 

Pitkästä aikaa muuten jopa pikkuisen nautin kävelemisestä, vaikka reitti oli taas kerran niin nähty! Keli oli oikein hyvä, sain ihastella auringonlaskusta ja päässä pyöri vaihteeksi ihan mukavia ajatuksia, joiden parissa tunnin lenkki hujahti tuossa tuokiossa. En jaksanut nyt tuskitella masentavan tylsää elämääni, liikakilojani, työttömyyttäni tai ties miten kaukana häämöttävää kevättä. Kyllä tästä vielä noustaan!