Ei kannattaisi ruveta yhtään vanhemmaksi kuin parikymppiseksi. Krapulastakaan ei enää selviydy yhdessä päivässä.

Tänään on, jos vain mahdollista, tehnyt eilistäkin enemmän mieli syödä jotain suolaista. Hetkittäin on myös tehnyt mieli karkkia. Palautuiko kaikkien herkkujen maut lauantaina ja sunnuntaina mieleen niin elävästi, että haluaisin heti lisää joka sorttia?

Eikä krapulantunne ole rajoittunut pelkästään syömiseen liittyviin mielitekoihin. Vähän joka paikkaa kolottaa, väsyttää aivan tajuttomasti, vatsa on sekaisin, olen palellut koko päivän ja mitannut varmuuden vuoksi kuumeenkin kertaalleen, yleisesti vähän kaikki v*tuttaa / ahdistaa... Väsymystä ei ainakaan vähentänyt yhtään Pikkusällin kova flunssa, poika kun heräsi viime yönä pariinkin otteeseen pitämään jotain omaa show'ta.

En käynyt tänään lainkaan ulkona päivällä, kun en viitsinyt kuumeista Pikkusälliä raahata ulos. Aamulla vielä ajattelin, että käyn sitten illemmalla yksin vähän happihyppelyllä, mutta enhän taas tajunnut, että kellojen siirron myötä pimeä yllättää jo ihan masentavan aikaisin ja lisäksi päivän mittaan rupesi satamaan. Niinpä ulkoilu jäi tältä päivältä, enkä edes jaksanut Nintendo Wiin parissa ruveta hikoilemaan. Mutta pieneksi puolustukseksi sanottakoon, että olen tänään kuitenkin sen verran huolehtinut hyvinvoinnistani, että varasin ajan hammaslääkärille, kun edellisestä käynnistä on jo yli kolme vuotta! Ajatella, varmaan ainakin noin kaksi kaloria kului senkin puhelun puhumiseen...

Olen silti kuin ihmeen kaupalla pystynyt tänään välttelemään tarpeetonta syömistä. Olen tosin onnistunut tänään välttelemään myös kasviksia... No kostan sen itselleni huomenna kun ruuaksi on tarkoitus valmistaa kanan fileepihvejä sekä salaattia. Olipa muuten jotenkin vastentahtoista kaivaa taas keittiövaaka esiin ja punnita päivän syömisiä siinä. Ihan kuin siitä olisi vierähtänyt jo noin sata vuotta, kun viimeksi punnitsin sen, minkä olin aikeissa syödä, eikä siitä silti ollut kuin kolme päivää! Taas muistutus siitä, miten katoavaista laihduttaminen voikaan olla, kun pikkuisenkin ote höltyy.

En nyt odota ensi yöltäkään vielä ihmeitä, kun Pikkusälli on vieläkin kuumeessa ja nuhassa. Herätyksiä lienee luvassa. Mutta uskoisin, että tämä yleisketutus tästä vähän laantuu yön aikana (ellei niitä herätyksiä sitten ole jotain kahden käden sormilla laskettavaa määrää) ja rupeaa arki sekä laihdutus (ja ne rehut!) maistumaan vähemmän puulta.

Vai olisiko vain paras, etten sanoisi vielä mitään? Pikkusälli kuuluu olevan hereillä ensimmäisen kerran tänä yönä, oltuaan alle kaksi tuntia nukkumassa. Huokaussssss...