Väkinäinen pupun eväitten purenta tuotti tänään sen verran tulosta, että Kiloklubin "vihanneslaskuri" vaihtoi väriä punaisesta keltaiseen! Se mittari pysyy punaisella, jos päivän saldo on alle 400 g hedelmiä & vihanneksia, ja kun 400 g ylittyy, väri vaihtuu keltaiseen ja täydellinen suoritus on syödä päivässä yli 600 g rehuja, jolloin mittari muuttuu iloisen vihreäksi! Ja tässä kohtaa minä purnaan - mitä tapahtui ohjenuoralle "puoli kiloa päivässä"? Miksei se riitä, miksi pitäisi jäystää HeVi-matskua vielä sata grammaa siihen päälle?

400 grammaa, 600 grammasta nyt puhumattakaan, on aikamoinen määrä vihanneksia ja/tai hedelmiä. Kaikki ovat varmaan nähneet kaupassa puolen kilon porkkanapusseja: kyllähän siitä jo muutamalle lumiukolle nenän laittaisi.

Olen äärimmäisen laiska tekemään salaatteja. Ja jos salaattia on tarjolla, sen syöminen ei ole minulle mikään nautinto. Jostain syystä tuore tomaatti on alkanut viime aikoina tökkiä ja erilaiset salaatinlehdet ovat useimmiten joko mauttomia tai mikä pahempaa, kitkeriä. Kurkku sentään on ihan hyvää. Siinä ne tämän huushollin perinteisimmät salaattiainekset sitten olivatkin... No joo, kyllä sitä nyt joskus käytetään myös porkkanaa, rypäleitä, ananasta, punasipulia (yök) tai paprikaa (ihan jees) myös, mutta noita eksoottisempiin valintoihin ei mielikuvitus riitä.

Jotenkin pitäisi kuitenkin tehostaa kasvisten syöntiä. Tänään häthätää kuorin itselleni pari pientä porkkanaa ruuan oheen. Tuntuu hassulta jäystää ruuan kanssa kasviksia "kokonaisena", mutta vähemmän siinä on vaivaa kuin vaikkapa porkkanaraasteen väsäämisessä.

Hedelmien kanssa ei ole onneksi yhtä nihkeää. En niistäkään nyt aivan yli kaiken välitä, banaanit ovat aika kuivakoita ja omenissa minua ärsyttää se, että en ikinä muista, mikä lajike oli hyvää ja mikä ei ja todella usein ostankin vahingossa jotain superjauhoista lajia. Sitrushedelmät ovat omeniakin vittumaisempia, niistä kun ei tiedä ikinä, onko kuoren alla mehukasta herkkua vai kuivakkaa känttyä, jossa on vielä noin sata siementä per lohko. Rypäleitä ostan välillä suuren innostuksen vallassa, mutta huomaan syöttäväni niitä vain Sällille ja pakkauksesta puolet näivettyy. Olisihan sitä kaupan hedelmäosastolla vaikka mitä, mutta pääsääntöisesti kaikki hedelmäkokeiluni päättyvät siihen, että huomaan ostaneeni hedelmän ihan väärään aikaan: se on joko liian raakaa tai sesonki ei ole parhaimmillaan, joten laatu on mitä on.

Onneksi pakastimessa on kesän jäljiltä jonkin verran marjoja. Niitä voin syödä rahkan kanssa kyllästymättä! Toki marjarahkaan täytyy tunkea vähän sokeria, jotta se maistuisi hyvälle.

Työsarkaa ja totuteltavaa riittää.

Myös liikuntapuoli kaipaisi vaihtelua. Pelkkä kävelyllä käyminen alkaa ihan taatusti tympäisemään jossain vaiheessa, viimeistään sitten, kun ulkona on loskaa tai julmetusti lunta ja pitää ensin pukea rimpuilevalle Pikkusällille hervoton määrä vaatteita ja sen jälkeen Pikkusällin ulistessa kerrospuen myös itseni. Mutta mitähän sitä keksisi, kun ei jumppatunnitkaan jaksa innostaa?

Meillä on Nintendo Wii ja siihen Wii Fit -peli. Tosin se on aika kauan maannut kaapissa. Ehkä joskus talven pakkasilla voisin kaivaa pelin esiin ja harrastaa edes jotain kevyttä hyppelehtimistä keskellä omaa olkkaria ihan vain siitä riemusta, että vältän sillä vaivalloisen pukeutumisrumban.

Viime kerralla vanhempieni luona käydessäni kiinnitin huomiota kuntolaitteeseen, joka oli tuupattu komeron perälle. Olisiko se jonkunlainen cross-trainer vai miksikä niitä kutsutaan, missä tampataan paikoillaan. En tiedä, kun en ole ikinä käyttänyt. Kysyin äidiltä, että jos vekottimella ei ole mitään käyttöä, voisin ottaa sen tänne meille. Sillä reissulla se unohtui (todella lupaavaa...), mutta vanhempani tulevat meille viikonlopuksi kylään, ja pyysin ottamaan kuntohärvelin mukaan. Se pääsee ulkorakennukseen erään toisen, hyljätyn kuntolaitteen seuraksi!

Meillä ei olkkariin tai mihinkään muuhunkaan huoneeseen mahdu enää yhtikäs mitään laitetta, siksi se tallailumasiina täytyy sijoittaa ulkorakennukseen ja saa vain nähdä, monestiko sinne viitsii lähteä kuntoilemaan... On siellä sentäs radio, mitä kuunnella samalla ja ulkorakennuksessa ei tarvitse välittää lapsista, jotka kiinnostuvat kuntolaitteesta tasan sillä sekunnilla, kun itse loikkaa sen kyytiin. Ehkä ulkorakennusta voi käyttää pakopaikkana niinä päivinä, kun ei ole muutakaan liikuntaa tullut harrastaneeksi, ja kun oikein meinaa kaatua seinät päälle lasten kanssa (eli joka päivä).

Niin, että onhan niitä mahdollisuuksia, kun vain saisi tarpeeksi potkittua itseään persuksille.

Kunpa liikuntaan ja terveellisiin ruokiin saisin kehitettyä "riippuvuuden" yhtä helposti kuten karkin syöntiin ja netissä surffailemiseen!