Ajattelin hieman kertoa, millä metodeilla olen ajatellut painoani pudottaa. Oikeastaan "metodi" on ihan liian hieno sana tähän, kotoinen "konsti" sopii paljon paremmin. En nimittäin ole innostunut mistään erikoisesta ruokavaliosta enkä kunto-ohjelmista. Uskon, että kunhan jätän ylenmääräisen herkuttelun, lisään ruokavaliooni kasviksia ja hedelmiä sekä syön tavallista ruokaa kohtuullisia määriä (ei mitään rekkamiehen annoksia, vaikka olisi kuinka hyvää), pärjään sillä jo pitkälle. Ja Kiloklubin laskurin avulla pysyn niissä kohtuullisissa määrissä, kun osaan arvioida, montako kaloria olen kupuuni mättänyt.

Ja mitä se mainitsemani tavallinen ruoka sitten on? Meillä syödään enimmäkseen ihan tavanomaisia, suomalaisia kotiruokia: Keittoja, laatikoita, perunaa / makaronia erilaisten kastikkeiden kera, paistettua kalaa, lihapullaa & muusia... Mikään hiilihydraattien minimointiin perustuva ruokavaliokikkailu ei jaksa innostaa. Minun ongelmanihan on ehdottomasti se, että syömäni määrät ovat aivan liian suuria, oli ruuan laatu mikä hyvänsä. Sen takia ainakin ensi alkuun pyrin siihen, että määrät pienenevät. Mietitään sitä laatua vasta sitten!

Ruuan laadun suhteen olen tehnyt joitain, pieniä valintoja jo ajat sitten. Eli vaaleaa leipää syön harvoin, enkä leipää nyt mussuta hirveän paljoa päivän aikana muutenkaan. Maitotuotteissa suosin rasvattomia, riiseissä ja pastatuotteissa täysjyväpitoisia jne. Mutta ne määrät, ne määrät...

Olisikohan ollut joku reipas 7 vuotta sitten onnistuin laihtumaan 7-8 kiloa tällä samantapaisella systeemillä. Kirjasin syömiset ylös, söin vähemmän ja liikuin enemmän. Tuolloin alkusysäyksen painonpudotukselle aikaansai se, kun vaa'an lukema alkoihin yhtäkkiä numerolla seitsemän. Lisäksi kauhistuin, miten läskiltä naamani näytti joissain valokuvissa. Parhaimmillani taisin painaa 62 tai 63 kiloa. Muistan tavoitelleeni tasan 60 kiloa, mutta usemman kuukauden jälkeen ruokien ylöskirjaaminen alkoi tökkiä ja kilo toisensa jälkeen hiippaili vuosien mittaan takaisin. Jossain vaiheessa Kiloklubin avulla pudotin muutaman kilon uudestaan, mutta kun perheenlisäyshaaveet muuttuivat ajankohtaisiksi, tuli sellainen olo, että mitä väliä. Kohta lihon kuitenkin, halusin tai en. Lisäksi halusin ennen raskaaksi tuloa ottaa ilon irti lapsettomasta ajasta ja viikonloput kuluivat baari- ja mökkireissuilla ja krapulapäivinä (joita saattoi viikonloppuun mahtua kaksikin) ei mitään kaloreita laskettu vaan paranneltiin (???) oloja roskaruualla ja sipseillä.

Ekan raskauden alkaessa painoin n. 71 kg ja toisen raskauden alkaessa 73 kg. Varsinaisten raskauskilojen kanssa ei ole ollut ihan hirveitä ongelmia, kyllä nämä läskit on hankittu ihan vaan syömällä (niin raskausaikana kuin sen jälkeenkin). Nyt ei suunnitelmissa ole enää enempää lapsia, joten en voi enää perustella motivaatiopulaa sillä, että "sitten kaikki menee taas plörinäksi kun tulen taas raskaaksi". Noin siis ajattelin esikoisen synnyttyä, enkä silloin ajatellut painonhallintajuttuja juurikaan. Ihme muuten, etten lihonut enempää ennen toista raskautta!!!

Eli, olen joskus onnistunut näillä eväillä ja haluan aion onnistua nytkin. Ja kun taitavasti osaan näissä jutuissa itseäni huijata, otsikoin koko blogin kymmenen kilon projektiksi, vaikka tuohon blogin sivulla olevaan laskuriin laitoin tavoitepainoksi 65 kg! Eli siihen päästäkseni minulla olisi oikeasti 11 kg tipautettavana, mutta jos nyt ensisijainen tavoite olisi normaalipainon saavuttaminen, siihen tuo kymppi riittäisi.

Kymmenen - tai yksitoista - kiloa kuulostaa jotenkin niin vähältä, mutta kyllä tässä tekemistä riittää. Mielihalujeni hillitsemisessä lienee se suurin työ: miten välttää ylenmääräisen herkkujen napsimisen ja miten saan psyykattua itseni liikkumaan ja kasviksia nakertamaan.