Pikkusällin viimeisetkin synttärivieraat on kahvitettu ja tottakai tarjoiluista jäi melkein puolikas täytekakku sekä melkoiset määrät pikkuleipiä. Ja isompi tottakai sille, että ne herkuthan on luonnollisesti tuhottava kaapeista pois kiusaamasta. Eilisten suolapalojen jämppeet olenkin jo päästellyt päiviltä, ja suklaakauralastutkin ovat saaneet kyytiä. Aamupalan ohessa heitin huiviin siivun täytekakkua. Olo on todella "mahtava"...

Muutenkin v*tuttaa, kun yöunet olivat viime yönä taas harvinaisen, tai ei oikeastaan edes mitenkään harvinaisen hanurista. Ja nyt marssin robotin lailla tämän tästä kaapille keksejä napsimaan, ihan kuin minulla ei olisi minkäänlaista omaa tahtoa vastustaa kiusausta, vaan kuin jonkin ulkoisen voiman vaikutuksesta lapioisin herkkuja suuhuni, kun niitä kerran on tarjolla, ja kun "muutenkin viikonloppuna tulee/on tullut syötyä hyvää". Tämä on just sitä inhoamaani meininkiä, josta haluaisin lopullisesti eroon.

Hirveä kiire mukamas vetää kaikki mässyt pois ennen huomista, kun huomenna on taas MAANANTAI ja tietysti meinaan elää tosi terveellistä elämää vielä ensi viikon, kunnes koittaa joulu. Ihan kuin olisi sula mahdottomuus säästää keksit tulevia vieraita ajatellen? Mikä hitto siinä on niin vaikeaa?

No, onneksi tämä joulunaika on vain kerran vuodessa. Kunpa se vain olisi ainut ajanjakso, joka tarkoittaa minun maailmassani samaa kuin mässäily! Onhan vuoden aikana kuitenkin myös kaikenmaailman juhannukset, äitien- ja isänpäivät, muiden perheenjäsenten synttärit ja ties mitä juhlapäiviä muutenkin...