Onpas typerää otsikointia, mutta en nyt jaksa olla tuon nokkelampi. Rimmaa nyt ainakin yhteen edellisen kirjoituksen kanssa!

Jos viimeksi riemuitsin painon taas hieman pudonneen, niin nyt on takana sellaiset kaksi mässäilyviikkoa, etten varmaan uskalla mennä enää ikinä vaa'alle. Mies piti viime viikon lomaa ja suurimman osan viikosta vietimme vanhempieni luona, ja siellä mopoa on äärimmäisen hankalaa pitää käsissä, koska äidille yleensä aina iskee leipomisvimma kun olen käymässä, lisäksi kavereiden ja sukulaisten kanssa tulee kahviteltua kerran jos toisenkin. Ja jonnekin ne kahvitteluista ylijääneet herkut kummasti katoavat...

Ja kyllä, miehen loma kesti tosiaan vain viikon, mutta jo sitä edeltänyt viikko oli myös suht herkuttelupitoista. Plaah.

No, nyt on jälleen kerran uusi maanantai ja aamulla innoissani (?) asettelin aamupalaleipääni keittiövaa'alle... ja huomasin vaa'an patterin olevan tyhjä, pöh! Ihan tosi, jopa noin pienet jutut saattavat käydä tekosyystä laistaa eden jossain määrin järkevä syöminen, kun meikäläinen on kyseessä. Mutta ainakin vielä olen pysynyt ruodussa. 

Vähitellen alkaisi lähitienoon tiet olla siinä kunnossa, että kelpaisi lähteä pyöräilemään. Aionkin hoputtaa miestä jo jos en tänään, niin viimeistään huomenna pistämään fillarini ajokuntoon. Ai miksen jo tänään? Tänään on erinäisiä menoja, eli tänään en missään tapauksessa ehdi korkkaamaan tämän kesän pyöräilykautta, vaikka taivaasti tupsahtaisi tuliterä pyörä eteeni ja huutaisi nimeäni. 

Lähtisikö tästä taas terveellisempi elämä uudestaan rullaamaan? Yleensä kevät virkistää mieltä monin tavoin, mutta tänä vuonna vain masentaa ja kaikenlaiset kevätsiivoukseen, ikkunanpesuun ja pihan haravointiin liittyvät ajatukset tuntuvat vain ahdistavilta.