Jos perjantai menikin hienosti herkuista kieltäytyessä, lauantaista ja sunnuntaista ei voi mitenkään sanoa samaa!

Lauantaina kaverini piti tulla kyläilemään, mutta hän joutuikin perumaan ja niinpä jäi kahvittelut siltä päivältä väliin. Illalla päätin, että jotain nannaa kyllä syön ja mietin pitkään, että otanko keksiä vai karkkia. Viimein karkki vei voiton, kun oli kuitenkin suklaatakin tarjolla. Ihan paras idea oli syödä samanaikaisesti Fazerin sinistä sekä jotain lakritsitoffeeta! Sitä yhdistelmää makustellessa oli mopo lähteä aivan käsistä
. Onneksi piti lähteä välillä saunaan, muuten olisin varmaan juossut karkkikaapilla koko loppuillan. Kostoksi karkkien rohmuamisesta en ottanut saunasiideriä lainkaan.

Tämän päivän mässyttelyjä ei tekisi mieli edes luetella. Päivä on ollut kuin mikä tahansa täällä vanhempieni luona viettämäni viime kesän päivä - enkä todellakaan tarkoita, että sään puolesta!!! Aamupala oli vielä ihan normaali, mutta isovanhempieni ruokapöydässä huomasin, että järkeni ei tullut isänpäivälounaalle mukaan lainkaan. Ehkei ottamani pääruokasatsi vielä ollut kovin paha (ellei sitä lasketa, että varsinaisen syömisen jälkeen kävin vielä napsimassa lihapullia pöydästä suoraan suuhuni), mutta täytekakkua piti ottaa iso pala ja vieläpä kahteen kertaan.

Kaverini, jonka eilen jo piti käydä, tuli sitten tänään kylään. Kahvipöydässä oli tietenkin ihan pakko maistaa joka sorttia, vaikkei ollut vielä edes tippaakaan nälkä. Kunnon siivu erittäin rasvaista kinkkupiirakkaa, valtava suklaacookie ja pari pienempää suklaakeksiä hävisi tuulensuojaan tuossa tuokiossa. Illalla piti vielä iltapalaksi vetää useampi cocktail-piirakka keitetyn kananmunan kera, ihan kuin nyt olisi taas ollut muka kovakin nälkä. Ihme kyllä, en ole tänään kuitenkaan niitä karkkeja käynyt rohmuamassa tuolta kaapilta. Toki se voi johtua siitä, että Fazerin siniset on jo syöty, eikä pelkkä lakritsitoffee pahemmin houkuttele.

Onneksi huomenna palaamme kotiin! Koitan jo huomisaamusta jatkaa taas Kiloklubin käyttöä, ettei mene tämä reissu ihan porsasteluksi.

Niin mukavia kuin erilaiset viikonloppumenot, kyläilyt sun muut aktiviteetit ovatkaan, laihdutusmielessä ei ole ollenkaan hyvä juttu, että loppuvuodeksi minulla on lähes joka viikonloppuun jotain suunnitelmia, joihin sisältyy todennäköisesti normaalia enemmän syöpöttelyä tms. Täytyy ehkä jotenkin yrittää iskostaa mieleen sellainen ajatus, että ei saa pettyä, jos paino ei hirveästi laske, vaan pitää olla siitä iloinen, jos saa estettyä painon nousemisen. Kuitenkin, kun tässä tulee olemaan erinäisiä kyläilyjä ja juhlia, herkuttelua ei pysty kokonaan välttämään (voin vain yrittää välttää ahmimasta kaikkea ihan liikaa) ja arkipäivät taitavat mennä siihen, että silloin  niin sanotusti korjataan viikonlopun aiheuttamat vahingot.

Ei vain saa sortua siihen ajatteluun, että antaa nyt loppuvuoden mennä läskiksi, aloitan sitten ihan alusta taas kun vuosi vaihtuu. Siinäpä sitä haastetta!