Unimaailma ei taaskaan jättänyt minua rauhaan piinaavilta ruokailuajatuksilta. Jälleen kerran näin varsinaisen klassikkounen, jossa olin jossain kahvipöydässä ja tajusin hotkineeni pöydästä monen monta keksiä vasta siinä vaiheessa, kun ne kaikki olivat jo turvallisesti vatsan pohjassa. Minua alkoi hävettää ja rupesin kuumeisesti miettimään, montako söin ja millaisia ne olivat. Tarjolla oli ollut Fanipaloja ja jotain toisia, mutten enää muistanut (!) millaisia. Kysyin yhdeltä kaveriltani, että mitä ne toiset keksit olivat, mitä tässä äsken oli. Pöydässä oli jäljellä vielä jotain Digestive-keksejä, mutta hämärästi muistelin syöneeni kaksi jotain toisenlaista.

Kaverini ryhtyi yhtäkkiä ivailemaan, kuinka kahvipöydässä niin helposti mopo karkaa ja tulee hotkittua niin ettei huomaakaan. Sisäisesti kihisin raivosta, mutta yritin olla, kuin ei hänen sanomisensa koskisi minua mitenkään. Lisäksi ajattelin, että mitähän tuokin nyt selittää, kun itse on minua huomattavasti lihavempi.

Seuraava ahdistuksen aihe unessa oli se, etten päässyt tietokoneen ääreen merkitäkseni ahmimiani keksejä Kiloklubiin! Pelkäsin, että jos en pian niitä merkkaa, ne jäävätkin merkkaamatta ja siitä se alamäki sitten taas lähtee...


Onneksi se oli taas kerran vain unta. Mutta täytyy sanoa, että hämmästyttävän identtisellä teemalla nämä sortumisunet tuntuvat toistuvan, ja vieläpä aika usein.

Seuraava, ihan tosielämässä tapahtuma plääh-ajatus syömiseen liittyen koskee tämän päivän tulevaa sapuskaamme. Luvassa on kyljyksiä ja salaattia. Jotenkin AINA, kun luvassa on tuon kaltaista syötävää, että on vain jotain lihaa/kanaa/kalaa ja sen kanssa pelkkää salaattia, ajatus on ihan uskomattoman lannistava. Yleensä ruokailu on yksi päivän kohokohdista ja sitä odottaa ihan innolla pääsevänsä nauttimaan hyvästä ruuasta ja nyt, kun luvassa on SALAATTIA, tuntuu, ettei siinä ole mitään hohtoa. Luvassa on vain pitkäpiimäistä rehun rouskutusta, olkoonkin, että se kyljys siinä salaatin ohessa on ihan hyvä homma.

Yritän kääntää päivän aikana tuon ajatuksen vähän positiivisempaan asentoon miettimällä, että mitäpä jos se salaatti saisi tänäänkin Kiloklubin rehulaskurin kiilumaan vihreänä... Ei nyt vielä näin aamusta riemastuta yhtään, mutta ehkäpä sitten iltapäivällä, kun on nälkäkin ja kaikkea...