Olen tainnut joka viikonloppu enemmän tai vähemmän luikerrella sen verran, etten ole merkinnyt syömisiäni Kiloklubiin. Yleensä siitä syystä, että tiedän jo etukäteen, että syömiset tulevat huomattavasti poikkeamaan totutusta arkimeiningistä ja sitten olen yksinkertaisesti päättänyt, että en merkkaa mitään mihinkään, mutta koitan vain perstuntumalla pitää määrät kohtuullisina.

Nyt, kun vietän viikonloppuna harvinaisen tiukasti kotosalla ja suunnittelin, että nyt onkin helppo pitää itsensä ruodussa myös viikonloppuna ja merkata kaikki syömiset laskuriin, niin sitten peevelin Kiloklubin ei toimi. Ärr murr!!!

Kuulostaa varmaan ihan idiootilta, että enkö muka pysty syömään fiksusti ilman, että laitan joka suupalaa jonnekin ylös, mutta KYLLÄ, niin se vaan on. Rupean tosi helposti huijaamaan itseäni, syön vähemmän rehuja ja enemmän kaikkea muuta, kun minun ei tarvitse nähdä tarkkoja (kalori)määriä. Uskottelen itselleni, että en minä nyt varmaan niin kauheasti mässännyt... juu en...

Eilen join illalla vähän punaviiniä sekä yhden siiderin. Lisäksi vielä söin kourallisen sipsejä, kun mies niitä vieressäni rouskutteli. Maistuivat muuten ihan hiton hyville ja teki mieli ottaa enemmänkin, mutta ihme ja kumma, hillitsin itseni edes sen verran, etten vetänyt miehen kanssa koko sipsisäkkiä puoliksi.

Aamusta asti minulla on ollut omituinen olo. Ihmettelin, että enkö enää kestä edes lasillista punaviiniä, kun aamulla on näin krapulainen tunnelma?! Kävin tunnin lenkilläkin Pikkusällin kanssa ja olin sen jälkeen aivan puhki. Lisäksi olen ollut itkuinen ja ties mitä. No, kenkkumaisen olon salaisuus ilmeisesti aikoo valjeta minulle vielä tänä iltana, sillä kurkku tuli pari tuntia sitten vähän kipeäksi kuin taikaiskusta sekä aloin holtittomasti palella! Lämpö on nousussa, viluttaa tajuttomasti, huimaa ja vähän joka paikkaa jomottaa. Kurkkukipukin pahenee koko ajan ja nenä on vähän tukossa. Eipä ole tainnut ennemmin mikään flunssa iskeä näin räväkästi, yleensä ne tulevat enemmänkin hiipimällä.

Jos tästä olosta jotain hyvää pitää keksiä, niin kurkkukipu ja tukkoisuus yleensä hillitsevät syömishimoja, kun mikään ei oikein maistu ja nieleminenkin sattuu. Vaikka kyllähän minä silti olen aiemmin tavannut lääkitä itseäni oikeinkin mieluusti suklaalla, vaikka se olisi maistunut miten pahville! Ehkä tällä kertaa kuitenkin on turvauduttava mieluummin apteekin kuin karkkihyllyn tuotteisiin.