Huh, onneksi on tämäkin päivä jo näin pitkällä! Mielialakin hiljalleen koheni iltaa kohden, eli ehkä aamun (k)ankeus oli vain jotain tyypillistä, maanantaihin kuuluvaa tympeilyä. Ja toivottavasti ei ole liian aikaista sanoa, mutta aamulla alkaneet menkatkin taisivat olla vain jotain tiputtelua, sittenkin.
Koko päivän on sadellut, joten ei huvittanut iltasellakaan lähteä ulkoilemaan. Huomiseksikin uhkaa sateilla, joten saa nähdä, jääkö ulkoilut väliin huomennakin. Toisaalta olen tyytyväinen, kun tänään sain vähän kotihommia tehtyä Pikkusällin nukkuessa, mutta tiedän, että parin peräkkäisen liikkumattoman päivän jälkeen ulko-oven kynnys korottuu kummasti, siitä ei meinaa sitten millään päästä yli täältä talon sisäpuolelta...
Aamulla uhosin, että mieleni ei tee yhtään herkkuja. Ei tehnyt niin, kunnes koitti iltapäivä ja sain ruuan syötyä. Jo kesken syömisen alitajunnassa pyöri ajatus, että tämän jälkeen sitten otan jotain makeaa, ihan kuin se olisi ollut yhtä itsestään selvä asia kuin se, että maanantain jälkeen tulee tiistai. Kun ruokalautanen oli tyhjä, tyhjä oli olokin, täysinäisestä vatsasta huolimatta: hirveä makeannälkä, mutten sallinut itselleni mitään jälkkäreitä. Jonkin ajan kuluttua mies siveli mansikkahillolla viikonlopulta jääneet pullansiivut itseään varten ja minulla melkein valui kuola suusta ja kyyneleet silmistä, kun teki niin mieli... siis sitä pullaa. Ja minähän en edes erityisemmin piittaa tavallisesta pitkopullasta!!!
Nyt kun sain oikein vielä palautettua hillopäällysteisen pullaviipaleen kuvan päähäni pyörimään, on varmaan hyvä mennä nukkumaan. Jos vaikka näkisin välillä unta syömisestä, kun viime yönä näin unta juomisesta. Yleensä kyllä niin syömis- kuin juomisunetkin ovat aina jotenkin ahdistavia: syömisunissa hotkin aina liikaa jotain tai kaikki mitä syön, maistuu kamalalta ja juomisunissa olen usein jossain suurissa bileissä, laivalla tai mökillä ja yleensä joko huomaan, että minulla on liian vähän juotavaa, tai sitten havahdun bileitten jälkeen siihen, etten muista mitään tai sitten joku juttu latistaa tunnelman. Viime yön unessa tajusin kesken juominkien, että minunhan pitää myös huolehtia vauvasta ja imettää, joten juominen tyssäsi alkuunsa ja menin aikaisin nukkumaan muiden jäädessä juhlimaan aamuyöhön.
Mutta viis unista, jos vain saisin nukkua yön katkotta!
Koko päivän on sadellut, joten ei huvittanut iltasellakaan lähteä ulkoilemaan. Huomiseksikin uhkaa sateilla, joten saa nähdä, jääkö ulkoilut väliin huomennakin. Toisaalta olen tyytyväinen, kun tänään sain vähän kotihommia tehtyä Pikkusällin nukkuessa, mutta tiedän, että parin peräkkäisen liikkumattoman päivän jälkeen ulko-oven kynnys korottuu kummasti, siitä ei meinaa sitten millään päästä yli täältä talon sisäpuolelta...
Aamulla uhosin, että mieleni ei tee yhtään herkkuja. Ei tehnyt niin, kunnes koitti iltapäivä ja sain ruuan syötyä. Jo kesken syömisen alitajunnassa pyöri ajatus, että tämän jälkeen sitten otan jotain makeaa, ihan kuin se olisi ollut yhtä itsestään selvä asia kuin se, että maanantain jälkeen tulee tiistai. Kun ruokalautanen oli tyhjä, tyhjä oli olokin, täysinäisestä vatsasta huolimatta: hirveä makeannälkä, mutten sallinut itselleni mitään jälkkäreitä. Jonkin ajan kuluttua mies siveli mansikkahillolla viikonlopulta jääneet pullansiivut itseään varten ja minulla melkein valui kuola suusta ja kyyneleet silmistä, kun teki niin mieli... siis sitä pullaa. Ja minähän en edes erityisemmin piittaa tavallisesta pitkopullasta!!!
Nyt kun sain oikein vielä palautettua hillopäällysteisen pullaviipaleen kuvan päähäni pyörimään, on varmaan hyvä mennä nukkumaan. Jos vaikka näkisin välillä unta syömisestä, kun viime yönä näin unta juomisesta. Yleensä kyllä niin syömis- kuin juomisunetkin ovat aina jotenkin ahdistavia: syömisunissa hotkin aina liikaa jotain tai kaikki mitä syön, maistuu kamalalta ja juomisunissa olen usein jossain suurissa bileissä, laivalla tai mökillä ja yleensä joko huomaan, että minulla on liian vähän juotavaa, tai sitten havahdun bileitten jälkeen siihen, etten muista mitään tai sitten joku juttu latistaa tunnelman. Viime yön unessa tajusin kesken juominkien, että minunhan pitää myös huolehtia vauvasta ja imettää, joten juominen tyssäsi alkuunsa ja menin aikaisin nukkumaan muiden jäädessä juhlimaan aamuyöhön.
Mutta viis unista, jos vain saisin nukkua yön katkotta!
Kommentit