Joo, meni taas Kiloklubittelut persiilleen tänään, kun en jaksanut anoppilan herkkuruokien (kalori)määriä ruveta arpomaan. Sanoisin kuitenkin, että uunissa paistetut lohkoperunat uivat öljyssä eikä naudanpihviäkään missään kevytlevitteissä paisteltu.
Kiloklubiin kuitenkin merkkasin innoissani sen, että kävin kotiin päästyämme pyöräilemässä kolmen vartin kiepauksen. Kaipa uskallan antaa itselleni luvan pitää viikonloppua ihan onnistuneena. Vaikka ruokien syömiset nyt menivät hieman miten meni, niin merkittävin juttu on kuitenkin se, että sain pidettyä kourani pois pähkinäkipolta ja suklaalevyltä!
Tänään, kun mies palasi hakemaan minua ja muksuja anoppilasta kotiin, hän ensimmäisenä syöksyi hakemaan kaapista suklaata. Istuin ihan siinä vieressä ja pala oli nousta kurkkuun - ei kuitenkaan suklaanpala, heko heko. No joo, ei naurattanut siinä kohtaa. Ja anoppi vielä ryhtyi minulle mainostamaan, että "siellä on tummaakin suklaata, jos tykkäät." Mahtoi ihmetellä, kun en tarttunut täkyyn ja mennyt miehen vanavedessä suklaata rohmuamaan, kuten ennen olisin tehnyt. Ruokapöydässä anoppi murehti, oliko ruokaa riittänyt sopivasti kaikille ja siinä sain sopivan tilaisuuden mainita, että nyt yritän olla pieniruokainen ja päästä näistä raskaus- ynnä muista läskeistä eroon.
Mikähän siinä muuten on, että moni haluaa pitää aika matalaa profiilia laihdutusprojektiensa kanssa? Sekö, että jos epäonnistuu, niin eipähän kukaan tiedä asiasta? Itse olen ainakin sen verran epävarma, etten halua hirveästi hehkuttaa, että NYT minä aion onnistua. Siinä saattaisi vain joutua suurennuslasin alle (vaikken mielestäni suurennusta juuri kaipaa, buahhah!) kun ihmiset kyttäisivät ja miettisivät, että mahtaako tuosta mitään tulla, on se semmoinen patalaiska herkkuperse...
Olen kerännyt rohkeutta laittaa itsestäni tähän blogiin jonkun vähäpukeisen kuvan itsestäni ihan vain muistuttamaan, että en muuten sitten halua näyttää tältä jatkossa. Ja jos vain ikinä pääsen edes johonkin välitavoitteeseen, olisi kiva verrata, näkyykö kilojen katoaminen missään. Mutta katsotaan katsotaan... Pitäisi se kuva ottaakin ensin. Eihän sitä tiedä, meneekö kamera palasiksi, kun lyllerrän puolialastomana kuvauskohteeksi.
Kiloklubiin kuitenkin merkkasin innoissani sen, että kävin kotiin päästyämme pyöräilemässä kolmen vartin kiepauksen. Kaipa uskallan antaa itselleni luvan pitää viikonloppua ihan onnistuneena. Vaikka ruokien syömiset nyt menivät hieman miten meni, niin merkittävin juttu on kuitenkin se, että sain pidettyä kourani pois pähkinäkipolta ja suklaalevyltä!
Tänään, kun mies palasi hakemaan minua ja muksuja anoppilasta kotiin, hän ensimmäisenä syöksyi hakemaan kaapista suklaata. Istuin ihan siinä vieressä ja pala oli nousta kurkkuun - ei kuitenkaan suklaanpala, heko heko. No joo, ei naurattanut siinä kohtaa. Ja anoppi vielä ryhtyi minulle mainostamaan, että "siellä on tummaakin suklaata, jos tykkäät." Mahtoi ihmetellä, kun en tarttunut täkyyn ja mennyt miehen vanavedessä suklaata rohmuamaan, kuten ennen olisin tehnyt. Ruokapöydässä anoppi murehti, oliko ruokaa riittänyt sopivasti kaikille ja siinä sain sopivan tilaisuuden mainita, että nyt yritän olla pieniruokainen ja päästä näistä raskaus- ynnä muista läskeistä eroon.
Mikähän siinä muuten on, että moni haluaa pitää aika matalaa profiilia laihdutusprojektiensa kanssa? Sekö, että jos epäonnistuu, niin eipähän kukaan tiedä asiasta? Itse olen ainakin sen verran epävarma, etten halua hirveästi hehkuttaa, että NYT minä aion onnistua. Siinä saattaisi vain joutua suurennuslasin alle (vaikken mielestäni suurennusta juuri kaipaa, buahhah!) kun ihmiset kyttäisivät ja miettisivät, että mahtaako tuosta mitään tulla, on se semmoinen patalaiska herkkuperse...
Olen kerännyt rohkeutta laittaa itsestäni tähän blogiin jonkun vähäpukeisen kuvan itsestäni ihan vain muistuttamaan, että en muuten sitten halua näyttää tältä jatkossa. Ja jos vain ikinä pääsen edes johonkin välitavoitteeseen, olisi kiva verrata, näkyykö kilojen katoaminen missään. Mutta katsotaan katsotaan... Pitäisi se kuva ottaakin ensin. Eihän sitä tiedä, meneekö kamera palasiksi, kun lyllerrän puolialastomana kuvauskohteeksi.
Kommentit