...vähän joka mittarilla mitattuna. Kiloklubi ei toimi, flunssa vielä jyllää, en ole jaksanut käydä tällä viikolla vielä yhtään ulkoilemassa tai muutenkaan liikkumassa, syömisiä olen ainakin yrittänyt pitää kurissa mutten ilman laskuria osaa sanoa, olenko yhtään onnistunut, väsyttää julmetusti, mikään ei huvita sitten tippaakaan...

Olen taas välillä nukkunut pari kolme yötä huonosti. Jos en ole oman tautini takia heräillyt, niin sitten lapset ovat herätelleet. Viime yönä molemmat muksut pärähtivät huutamaan useampaankin kertaan. Eilen otin sohvalla päiväunet, mutta kuten aina, ne eivät virkistä yhtään vaan olen herättyäni vain ihan pihalla jonkun aikaa ja sen jälkeen taas ihan yhtä väsynyt ja plaah kuten ennenkin.

Joskus mietityttää, että onko se vain tämä vauva-aika katkonaisine unineen, joka vie puhdin näin totaalisesti, vai pitäisikö käydä jossain lääkärillä vähän juttelemassa. Aina on vain yhtä vetelä ja tympeä olo, vaikka joskus saisi nukuttua - jos nyt ei hyvin, niin edes kohtalaisesti. Ei pari hassua kelvollista yötä tietenkään vielä ihmeisiin pysty, jos sitä on edeltänyt 10 kuukautta katkonaisia öitä. Toisaalta, mies ehtii nukkua yön aikana yleensä vain 6-7 tuntia ihan normaalioloissa, ja jos hänkin herää muksujen älinöihin ja vieläpä joutuu valvomaan sen takia (kuten viime aikoina on aika monta kertaa joutunut), hän ei aina saa nukuttua kuin hyvä jos 5 tuntia. Silti hän jaksaa tehdä raskasta työtä ja sen päälle vielä monenmoisia kotiaskareita, puuhailla lasten kanssa ja sitä rataa. No, hän ei tokikaan ollut se, joka heräsi Pikkusällin ekat 8 kuukautta imettämään monta kertaa joka ikinen yö.

En edes muista, koska olen viimeksi oikein puhkunut energiaa ja ollut täynnä intoa käymään johonkin puuhaan käsiksi! Olisikohan ollut puolitoista vuotta sitten, kun halusin istuttaa puutarhaan kaikenlaista uutta ja räjäyttää vanhaa pois? Viime keväänä en kohdannut sellaista innostusta ollenkaan. Minusta tuntui vain siltä, että hyvä vaan, että piha on melko pelkistetty ja että on vähän kukkapenkkejä yms (ja että useimmat viimevuotiset kokeilut epäonnistuivat): eipähän tarvitse hirveästi nähdä vaivaa sen kaiken hoitamiseksi.


Mistähän sellaisen energialatauksen oikein voisi saada? Ei sitä ainakaan mistään vitamiinipurkista ole tullut, eikä kävelylenkiltäkään. Kevätkeleihinkin on vielä aikaa. Lähestyvä joulukin vain oikeastaan ahdistaa. Joulua kai pitäisi käyttää tekosyynä intoutua pitkästä aikaa kunnolla siivoamaan (yäk, yäk, yäk!) ja sitten on taas monta päivää sitä järkyttävää ruuan ja karkin mättämistä, ja varmaan laihdutusprojektin alku menee ihan pilalle.

Ääh. Taas näitä päiviä, kun ei olisi kannattanut nousta sängystä, ainakaan niin aikaisin kun oli pakko. Mutta harmi vaan, ettei ollut vaihtoehtoja...