Tänä aamuna minusta tuntui aivan siltä, kuin olisin ollut lievän krapulan kourissa. En vain ollut juonut edellisenä iltana tippaakaan alkoholia, joten sen puolesta olotila ei sopinut kuvaan yhtään. Väsytti jumalattomasti, päätä hieman särki ja muutenkin oli ällöttävän turvonnut ja tympäisevä olo. No, menkat alkoivat, joten siinä selitys ainakin ällötävälle ja tupealle ololle ja viime yönä muksutkin herättivät pariin otteeseen, joten se selitti ainakin osan väsymyksen tunteesta, mutta kaikkiaan kuitenkin nukuin ihan kohtalaiset pituiset yöunet... ehkä pitäisi vaan useammin nukkua enemmän kuin sen 6 tuntia yössä, mitä yleensä arkisin nukun. 

Päivällä kävin tunnin pyörälenkillä ja kotiin päästyäni sain kuningasajatuksen testata muutamia kaapissa aika pitkään käyttämättöminä lojuneita vaatteita ja muutamia sellaisiakin, jotka olin jo aikaa sitten ajatellut pistää kirpparille, kun vain saisin aikaiseksi varata jostain kirppispöydän. Niinpä sitten kotona hikisenä kiskoin vanhoja riepuja ylleni ja päätin sitten palauttaa kirppiskassista takaisin kaappiin muutamia paitoja!

Sitten kävin läpi muutaman kesämekon. Ne olivat piiiitkästä aikaa täysin sopivia päälle, josko vaikka ensi kesänä niitä tulisi käytettyä taas! Sitten puin ylleni mekon, joka minulla oli päälläni ystäväpariskunnan häissä kolmisen vuotta sitten. Muuten kiva mekko oli auttamatta iso yläosastaan. Onneksi minulla on jossain jemmassa mekkoon kuuluvat irrotettavat olkaimet, ehkä niiden kanssa käytettynä mekkoa voi vielä pitää ilman, että yläosa lerpahtaa pois tissien päältä (tai siis niiden pikku lärpäkkeiden päältä, joiden tilalla joskus muinoin oli tissit). Mutta pahaa pelkään, että se kallis ja kaunis vaatekappale jäi vain kertakäyttöiseksi. 

Mutta sitten kävin käsiksi omiin häävaatteisiini! Minulla on siis erikseen vihki- ja häämekko, koska minut ja mies vihittiin maistraatissa ja varsinaiset hääjuhlat pidettiin sitten erikseen. Vihkitilaisuudessa käyttämäni mekko oli ehkä hieman väljä, mutta ei liian häiritsevästi. Varsinainen häämekko taas mahtui päälleni paremmin kuin hääjuhlapäivänä! Aikanaan ostin mekon hääjuhliini pikkujoulukauden ollessa kuumimmillaan. Se ei siis ole mikään perinteinen valkoinen hääpuku, vaan tummansininen, suht yksinkertainen juhlamekko. Mekon ostohetkestä kuitenkin oli aikaa häihin yli 9 kuukautta, ja tuona aikana ehdin lihoa joitain kiloja, ja niinpä juhlapäivän aamuna oli jopa vähän vaikeuksia saada mekko mahtumaan päälle!!! 

Häiden aikaan painoin 69 kiloa, ja nythän olen kolmisen kiloa kevyempi kuin tuolloin (tänä aamuna vaaka näytti tasan 66 kg), ja vartalon mittasuhteet ovat muutenkin erilaiset, kun hinkeistä on jäljellä lähinnä kuoret. Vielä kun vaan joku järjestäisi joskus juhlat, joihin saisi pukeutua hienosti, niin voisi sitä hääpukuakin käyttää toistamiseen. Käytännöllisenä ihmisenähän mietin, että muun kuin valkoisen väristä hääpukua voi sitten myöhemmin käyttää muissakin juhlissa. Eihän se tietenkään ainut syy ollut valita sinistä pukua, sininen oli silloin lempivärini muutenkin. 

Mutta siis, pyöräilyn lisäksi kyrsiintynyttä mielialaa kummasti kohensi tuo vaatteidensovitusepisodi! Siltikin, että sovituksen tiimellyksessä oikein korostui rintojen muuntuminen rusinoiksi!