Kun jouluun on enää alle 2 viikkoa (kääk!), sitä jotenkin antaa itselleen ihmeellisiä erivapauksia tässä laihdutushommelissa. Maanantaina tein ensin viisaan päätöksen, että enää tänä vuonna en merkkaile syömisiä Kiloklubiin vaan koitan muuten vain pitää homman hanskassa, syömällä edelleen sen 4-5 kertaa päivässä ja suunnilleen sellaisia ruokia ja annoksia, joita söin silloinkin, kun ahkerasti laitoin syömiset ylös. 

Eilen taas oli jotenkin veemäinen ja tympäisevä päivä, joten pitkästä aikaa päätin "palkita" itseni paskasta päivästä syömällä sipsipussiin jääneet jämppeet! Tänään puolestaan kahmaisin suuhuni kourallisen suklaarusinoita, kun sellaisia oli viime viikonvaihteelta kaappiin jäänyt. Ja kun nämä pikku sortumiset yhdistetään täydelliseen liikunnan välttelyyn, ei vaa'an lukemissa liene hurraamista. 

Miksi aina pitää jotenkin vetää ihan överiksi, kun on päättänyt, että "päivänä X sitten aloitan (uudestaan)"? Kesälläkin ajattelin, että vedän nyt kaikkea mässyä surutta, laihdutan sitten joskus syksyllä... Niin kuin laihduttaminen ei muutenkin olisi tarpeeksi vaikeaa, niin pitää sitten vielä viime hetkillä oikein maksimoida urakkansa?

Kävimme tänään kaupassa ja himoitsin geisha-rasiaa, jossa oli sekä tavallista että uutta tummaa geisha-suklaata. Ajattelin jo, että tämmöisen ostan sitten itselleni jouluksi. Jäi sentäs (sillä erää) ostamatta, kun aiemmin mietin, etten osta itselleni yhtäkään karkkiboksia ja sanoin äidillenikin, että älä vain minulle osta sitten yhtäkään suklaarasiaa. Että osta mieluummin pari jotain peruskohvehtilootaa koko perheen yhteiseksi, kyllä minä siitä sitten syön sen minkä mieleni tekee. Mutta jos ei sitten niin tulisi rohmuttua, kun pitää vähän muillekin säästellä. Nähtäväksi jää, miten käy. Onko minulla jouluna paljonkin henk. koht. suklaata vai ei!

Mutta pieni iloinenkin uutinen: testasin yksiä laatikossa jo pitkään käyttämättöminä lojuneita farkkuja ja ne mahtuivat päälle! Muistan hämärästi hankkineeni ne Sällin synnyttyä, ennen toista raskautumistani. Olen silloin ollut ehkä suunnilleen näissä samoissa painolukemissa, missä nytkin - ilmankos siis housut olivat ihan ok:t päällä. Se ero siinä tietysti oli, että kun parin raskauden venyttämä maha ei ihan samalla tapaa mahdu housunvyötärön kätköihin kuin ennen, mahalörtsy pullahtaa hehkeästi siitä housunvyötärön YLI... No, onneksi väljä paita kätkee mukavasti alleen ylimääräiset makkarat. 

Liikunnan välttelystä vielä tuli mieleen: päätin tänään kokeilla, pärjääkö Pikkusälli vain yksillä päiväunilla. Ihan hyvin näytti pärjäävän, joten se tarkoittaa varmaankin jatkossa sitä, että aamupäiväiset vaunulenkit saa unohtaa, koska Pikkusälli nukahtaa vaunuihin vielä niin helposti, ja jos jätkä nukkuu kovin aikaisin, ei hän jaksa pelkästään niillä unilla iltaan saakka. Laiskuri minussa tietysti hurraa, kun voin ihan perustellusti näin olla menemättä vaunuttelemaan aamupäivisin, mutta jos järkevästi ajattelee, niin eipä sitten taida näin talvisaikaan tulla liikuttua käytännössä yhtään. Pyöräilykelejä odotellessa, huoh.