Vettä on sadellut pitkin päivää. Olin jo ehtinyt unohtaa ajatukset mahdollisesta pikku pyrähdyksestä ulos, kunnes kauppareissulta kotiuduttuamme hoksasin, että nyt ei muuten sadakaan. Kaivoin jostain esiin mieheni ikivanhan Gore Tex -asun, kun omani ei ole mahtunut päälle sen jälkeen, kun aloin odottaa esikoistamme. Mietin, että vieläköhän edes tämä äijän puvunretale mahtuu. Pelkäsin jo, että jos RASKAUSAIKANA käyttämäni ulkoiluasu ei mahdu päälle, niin johan on markkinat..! Mutta huh huh, puku sopi minulle kuin valettu. Vetäisin vielä päähäni mustan kalastajanlakin ja pohdin, mahtavatko vastaantulijat erottaa, olenko mies vai nainen, kun ei mitään meikkiäkään sattunut olemaan naamassa.

Pyöräily. Se on oikeastaan jopa ihan kivaa! Siinä pääsee mukavan vauhdikkaasti eteenpäin eikä ehdi kyllästymään maisemiin. Ja sitä maisemaa riittää! Yllättävän pitkän kiepin tämmöinen kankea mursukin ehtii vajaassa tunnissa sotkea pyörällä! Löysin jopa reitin, jossa pääsee kokemaan sitä "oikean lenkin" tuntua eikä tarvinnut palata tismalleen samaa reittiä kotiin muuta kuin osittain.

Tänä kesänä pyöräilin ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen. Ihan hullua, enpä olisi joku vuosi sitten osannut kuvitellakaan, että olisin yhtäkkiä kolme vuotta pyöräilemättä kertaakaan! Kolme vuotta sitten asuimme eri paikassa kuin nykyään ja minulla oli työpaikka. Kesäajan kuljin pyörällä työmatkat ja jaksoin aika pitkälle syksyyn, vaikka olin raskaana. Seuraavana keväänä muutimmekin sitten tänne korpeen eikä sitten vain jotenkin tullut lähdettyä fillaroimaan lainkaan. Ja seuraavana kesänä olin uudestaan raskaana, vaikka eihän se estänyt aiemminkaan pyöräilyäni. Millä lie sitten uskottelin itselleni, ettei tässä nyt mihinkään pyöräilyyn ole aikaa...

Se oli muuten aika erikoinen fiilis olla kolmen vuoden tauon jälkeen polkupyörän satulassa!!! Ihan kuin olisin ollut astronautti, joka on ensi kertaa raketin kyydissä! Lisäjännitystä toi vielä lastenistuimessa kököttävä vauva. Pyörä tuntui ihan käsittämättömän korkealta ja minusta tuntui, että kaadun ihan just. Himmailin melkein koko ajan vauhtia jarrulla ja tein vain tosi lyhyen pyörä(ily)hdyksen. En ehtinyt niin lyhyen matkan takia saada edes takamustani kipeäksi, kuten yleensä käy keväisin pyöräilykauden korkattuani.

Harmi, että talvi on tulossa ja pyöräilykelit menossa. Siinäpä sitä onkin kova itsensä pakottaminen, että tulisi käytyä ulkoilemassa silloinkin, kun on kunnon kuraloskakelit tai puoleen sääreen asti lunta.