Ei kai tarvitse enää miettiä, oliko eilinen pelin varjolla suoritettu hikoilu pelkkää pilipalia, koska nyt on aika monta lihasta kipeänä tuosta tissien ja navan välimaastosta, eli juuri sillä alueella, miltä uskoin kaikenlaisten lihasten jo surkastuneen ja yksinkertaisesti korvautuneen pelkällä läskillä! Ehkä se kuvitellun hulavanteen kieputus olikin hyvä juttu tämän lörpsähtäneen keskikehon kohentelussa.

Nyt ei vain muutamaan päivään voi kaivaa pelivekottimia esiin, koska Sälli on tämän ja huomisen päivän kotona päiväkodin ollessa kiinni. Pelikoneen toiminta täytyy pitää vielä tarkoin varjeltuna salaisuutena, sillä en halua Sällin vielä alkavan kinuta sen pelin perään.

Tänään pakottauduin siis ulos tenavien kanssa, sillä Sällin saa helpommin päiväunille, jos päivän aikana tekee muutakin kuin leikittelee rauhassa sisätiloissa. Tein vain sen virheen, että puin Pikkusällin ensin. Tämä tietenkin alkoi väsyneenä ja kuumissaan huutamaan, kun vasta aloittelin Sällin pukemista. Lisäksi Sällin uusien hanskojen pukeminen kesti ja kesti, kun peukalo ei sitten millään meinannut löytää sille kuuluvaa paikkaansa. Hermoni olivat aivan riekaleina, kun pääsin kahden kiljuvan ipanan kanssa ovesta ulos - ja sitten tajusin, että täällähän sataa!!!

Kyllä jaksoi vituttaa, mutta koska vettä ei mitenkään kaatamalla tullut, ajattelin, että en rupea enää perääntymään. Kökötetään sitten vaikka terassin tai autokatoksen suojissa, jos sade oikein yltyy. Alunperin olin ajatellut heittää tuplarattaiden kanssa pienen lenkin, mutta mietin, että Sälli ei siinä mitään liikuntaa saa, jos hän vain istuskelee kyydissä. Niinpä pistin Pikkusällin tavallisiin rattaisiin nukkumaan ja Sällin kävelemään ja siinä sitten haahuilimme pihassa tunnin ajan. Sälli pääsi liikkumaan, mutta minä en, en ainakaan Kiloklubiin mainitsemisen arvoisesti.


Mutta asiasta toiseen. Joskus taannoin, kun kauppaan ilmestyi laktoositonta raejuustoa, olin ihan innoissani! Ostin sitä jokusen kerran, mutta yhtäkkiä se rupesikin tökkimään ja meni varmaan pari vuotta, etten ostanut raejuustoa.

Jostain päähäni on iskostunut ajatus, että raejuusto on laihduttajalle ihan jees juttu ja ajattelin, että ehkä pitkän tauon jälkeen se voisi maistua. Eka purkki meni hyvin, kun söin puolet yhtenä ja puolet toisena päivänä. Seuraavan purkillisen söin kokonaan yhdellä kertaa ja voi yök miten elävästi muistinkaan, miksi viimeksi raejuuston syöminen tyssäsi kuin seinään! Purkillinen kerralla on siis aivan liikaa, ja lisäksi ensi kerralla minun on muistettava koittaa kaataa purkista se iljettävä liemi pois. Ne purkin pohjimmaiset kikkarat kun ovat pahimmat, kun ne uivat siinä litkussa.

Niin, ensi kerralla. En aio vielä luovuttaa sen raejuuston kanssa. Kokeilin yhtenä päivänä sekoittaa sitä vähäsen jogurttiin, mutta tulin siihen tulokseen, että jogurtti jogurttina ja raejuusto raejuustona... Vielä täytyy koittaa, olisiko raejuusto hyvää salaatin kanssa, kun vain joku joskus jaksaisi väsätä jotain salaattia tässä huushollissa. Pelkäänpä vain, että jos edes pelkkä salaatti ei yleensä oikein sytytä, ei sitä tee salaatti raejuustollakaan. Mutta eipä voi sanoa, etten olisi yrittänyt opetella käyttämään raejuustoa!


Mutta nyt... väsy on ihan kaamea. Siltikin, vaikka pojat ovat antaneet nyt pari yötä nukkua ihan hyvin, enkä edes ole mitenkään rehkinyt tänään, jos ei sitä lasten ulkoiluvaatteiden pukemismylläkkää lasketa! Eilen otin iltapäivällä puolen tunnin nokoset, mutta herättyäni olo oli vain entistäkin pöllähtäneempi. En ole kovin hyvä nukkumaan päiväunia, koska en koe niiden virkistävän tippaakaan. Vähän sama kuin aika usein ulkoilun kanssa. Joskus sitä tulee mietittyä, että onkohan minussa jotain vähän vinksallaan.