Nyt on vihdoin ja viimein joulu(kuu)n ja vuodenvaihteen mässäilyputki päässään ja huomenna, tietysti maanantaina, on aika ryhdistäytyä. 

Joulunaika ja uusivuosi sekä tämän vuoden alkupäivät ovat olleet ihan tajutonta syöpöttelyä. On vedetty perus joulusapuskaa, suklaata ja muuta karkkia, leivonnaisia, roskaruokaa ja ties mitä - ja PALJON! Heti uudeltavuodelta en saanut aloitetuksi ryhtiliikettä, koska palasin vasta eilen kotiin vietettyäni vanhempieni luona pari viikkoa. Eikä sitä nyt tietenkään voinut kesken viikonlopun aloittaa elämään terveellisemmin, vaan vasta maanantaina, kuten aina! (Olipas runollisesti sanottu.)

Oikein loppuhuipennukseksi piti vielä tänään herkutella hampurilaisaterialla ja syödä kaapista pois kiusaamasta jämät niin keksi- kuin suklaapaketistakin. Arvatkaa, aionko käydä vielä huomenna vaa'alla?? En tod.

Entä sitten liikuntapuoli? Jaa... Liikunta - mitä se on? Nyt, kun Pikkusälli on enenevässä määrin ruvennut pärjäämään yksillä päiväunilla, voi aamuiset vaunulenkit unohtaa. Jotenkin täytyisi vain piiskata itseään ulkoilemaan vasta iltapäivällä tai illalla, kun mieskin on kotona. Ehkä se vielä iltapäivällä jotenkin onnistuu, kun on vielä jokseenkin valoisaa, mutta pimeän tultua mies saa varmaan heittää minut ulos reippailemaan, tai muuten jämähdän sisätiloihin milloin minkäkin tekemisen tai tekemättömyyden varjolla. 

Sanoin jo miehelle, että hänen täytyy oikeasti patistella minua ulkoilemaan, koska tiedän, että muuten en välttämättä saa aikaiseksi mennä. Kaikenlaisen muunkin aikaansaamisen kanssa kun on viime aikoina ollut ongelmia. 

Muutenkin olemme nyt vähän samassa veneessä miehen kanssa tässä projektissa, sillä mieskin haluaa madaltaa vatsakumpuaan. Voi, kunpa itsellänikään ei olisi kuin yksi ongelmakohta ja sekin vain mahassa! Sen sijaan haluaisin ruhtinaallisesti pienentää vatsan lisäksi reisiä ja peffaani. Ikävästi myös valokuviini välillä soluttautuu ylimääräinen leuka, luulin jo päässeeni siitä eroon syksyn aikana mutta ehkä joulu toi sen takaisin. 

No, päämäärä on joka tapauksessa sama, eli jonkunlainen järki syömisiin ja sitä kautta vaakalukemaa pienemmäksi. En tiedä, onko miehelläni mitään aikeita lisätä liikuntaa arkeensa, koska hän kuitenkin tekee fyysistä työtä ja puuhailee vapaa-ajallaan monenlaisten piha- yms. hommien parissa, joissa varmasti saa myös kaloreita kulumaan ainakin jonkin verran. Itse taas olen tämmöinen home(ja läski-)perse, joka ei saa arkielämässään ylimääräisiä kaloreita kulumaan kuin sen verran, mitä yleensä kuluu jääkaapin ja olkkarin välillä raahustamisessa...

Mutta mitäpä sitä sen enempää jaarittelemaan, johan tämän blogin alussa jo olen kertonut päämääräni ja sinne tähdätään edelleen, vaikka takapakkia tulikin loppuvuodesta. 

Fazerin sinisen sekä saunasiiderin maku vielä viipyilee suussani kun tätä kirjoitan, huomenna maku lienee vaihtunut lievään kissanp*skan aromiin ja siitä käynnistykööt sitten uusi maanantai, uusi viikko ja uusi terveellisempi elämä, TAAS!