Aamulla valmistauduin järkyttymään vaa'alle noustessani. Kyllä se vähintään 66 kg näyttäisi, mahakin on tämmöinen pallo ja reidetkin jotenkin näyttävät niin paksuilta, ennen lomaa olivat taatusti paremman näköiset. Vaan mitä tekee vaaka? Näytti 65 kg??? Eli käytännössä vain häviävän vähän painonnousua, vaikka lomalla mätin herkkuja naamaan oikeastaan muuten koko ajan paitsi nukkuessani?

No, en valita. Ihmettelen vain kovasti, sillä mahani todellakin on turvoksissa, väitti vaaka mitä hyvänsä. Menin vielä maksimoimaan tilanteen syömällä aamupalaksi proteiinipatukan ennen töihin lähtöä: en muista, milloin minua olisi viimeksi pierettänyt ja nipistellyt vatsasta yhtä jumalattomasti kuin tänään sen patukan syömisen jälkeen! Aivan järkkyä, siis ei takuulla edes kattilallinen hernekeittoa saa aikaan samanlaista möyrintää mahassa. Yleensä en proteiinipatukoita ostele, mutta loman alkupuolella tarvitsin jotain helppoa reissuevästä, jota ei tarvitse pitää kylmässä, ja keksin, että proteiinipötköt voisivat olla jees. Ostin vielä jotain laktoositonta välttääkseni mahanpurut, mutta näköjään pakkini huutaa hoosiannaa siltikin. Onneksi tuollaiset patukat ovat kokemukseni mukaan sen verran omituisen tai jopa pahan makuisia, että ne on jatkossa helppo jättää kaupan hyllylle. 

Tänään olen ahkeroinut leikkaamalla nurmikkoa työnnettävällä leikkurilla (en sitä muuten ahkeroimiseksi laskisikaan) ja lisäksi kävin vähän pyöräilemässä taas. Jos haluaisinkin, että mahani näyttäisi vähemmän pallolta, niin sitäkin enemmän toivoisin reisieni muuntuvan sopusuhtaisemmiksi muuhun kroppaan nähden. Yläkropan suhteen olen aika tyytyväinen, siellä ei hirveästi ole mitään ylimääräistä (ei kohta edes tissejä), mutta kaikki läski onkin pakkautunut mahan lisäksi reisiin ja persaukseen. Peffani nykyinen muoto on minusta ihan OK, no tokihan sekin voisi olla vielä vähemmän leveä, mutta reiteni ovat tämän kropan suurin läskivarasto ja ne ovat tosiaan muuhun vartaloon nähden ihan liian pönäkät. Ei tarvitsisi edes olla mitkään riisipuikot, mutta olisivatpa edes vähän vähemmän paksut, sillä minusta ne pilaavat muuten ihan siedettävän kokonaisuuden! Mahani nyt ei ole varmaan koskaan ollut mitenkään littanassa kunnossa luonnostaan, pieni pömpötys on ihan kestettävissä, sillä mahaa voi aina vetäistä sisään, mutta reisille ei valitettavasti ole yhtä näppärää kutistuskeinoa olemassa - täytyy siis jatkaa pyörän polkemista ja toivoa, ettei pakkaskelit yllättäisi kovin aikaisin!