Vettä sataa ihan kaatamalla. On satanut siitä asti, kun aamulla silmäni aukaisin. Siitä asti oli aika ilmiselvää, että tänään ei tarvitse lähteä kävelylle vauvan kanssa. Vaikka olisihan minulla vaunuihin sadesuoja ja omistan kyllä uudenkarheat kumpparit ja ehkä miehen vanha, purkkihernekeiton (nam!) värinen ulkoilupuku vielä vähän kestää sadetta, mutta... JOKU raja sentään, jumaliste! En tykkää olla ulkona sateella, vaikka minulla olisi sitten millainen suojakupu ylläni. Pienessä tihkusateessa olisinkin ehkä saanut raahattua ruhoni ulos, mutta nyt sitä vettä tosiaan tulee ihan valtoimenaan.

Sateella on sitäpaitsi ihanaa olla sisällä ja kuunnella vesipisaroiden kohinaa! Sälli kun on hoidossa, mies asioilla ja Pikkusällin sain taivuteltua unten maille, pistin kynttilät palamaan ja ajattelin... Niin, mitäköhän minä vaan ajattelin? Syödä? No tottamooses.

Aamupalastani on toki jo vierähtänyt tovi, mutta minusta tuntuu, että saan uskoteltua itselleni jonkinlaisen nälän tunteen, jotta minun olisi helpompi perustella itselleni, miksi minun pitäisi jo aamukymmeneltä olla taas syömässä jotain. Tämä olisi nimittäin NIIN täydellinen hetki haukata jotain - hetkinen aivan yksin ja akuuteimmat kotityöt on hoidettu, enkö siis olisi sen ansainnut? Mitä ihmeen palkitsemisjärjestelmää oikein koitan ylläpitää?

Pikkusällin syntymän jälkeen olen useasti manannut sitä, että syöminen on tämän kahden pikkulapsen äidin viimeisiä iloja, joihin on aikaa tai mahdollisuuksia. Pikkusälli ei huolinut tuttipulloa ennenkuin vasta 8-9 kk iässä, joten tuona aikana en ihan oikeastikaan päässyt juuri mihinkään vain omin nokkineni. Herkuttelu on siitä helppoa, että kun kaupassa täytyy joka tapauksessa käydä, samalla voi ostaa kotiin jotain hyvyyksiä eikä niiden syömisen takia tarvitse lähteä (jää)kaappia kauemmaksi.


Ehkä minun siis kannattaisi lähteä jääkaappia kauemmaksi, jotten sortuisi syömään joka kerta (eli usein), kun on tylsää/sopivan rauhallista/tekee mieli/vituttaa/sataa vettä/paistaa aurinko... Jos normaalit ihmiset harrastavat liikuntaa laihtuakseen ja/tai pysyäkseen kunnossa, minun vissiin pitää lähteä liikkumaan yksinkertaisesti pysyäkseni edes sen aikaa pois jääkaapilta.

Mutta tuo sade...
Ei tuonne voi mennä, tuollahan saattaa hukkua yhdellä sisäänhengityksellä!