Pikaisesti menneestä viikonlopusta, joka vierähti vanhempieni luona. Aiempiin mässäilypossuiluihin nähden pärjäsin aika hyvin, eli huomattava osa ajasta kului kuitenkin suu tyhjänä kuin täynnä herkkuja!

Lauantai oli kyllä aikamoinen päivä, kun siihen sisältyi kaksikin eri kyläilyreissua. Normaalia ruokaa oli tarjolla kahdesti, samoin pullakahvia oli pari kertaa tarjolla. Ja ei, kukaan ei pakottanut, että joka ikisellä kerralla täytyy ottaa mitä on tarjolla, mutta otin silti! Eikä siinä tietenkään ollut kaikki, vaan tiivistahtisesta syömisestä huolimatta aikaa jäi vielä ylimääräisiinkin naposteluihin. No, karkkilakkoani en sentään rikkonut, vaikka kovin teki mieli ujuttaa käsi lasten suklaarusinaboksiin.

Eikä se sunnuntaikaan nyt mikään mallipäivä ollut. Aamupäivä vanhempieni luona vielä meni aika kivasti, mutta sitten kotiin päästyäni piti käydä kahmimassa keksejä kaapista iltapalaksi. Aargh!!! Jokainen keksi maistui ihanalle, ja jokaisen keksin jälkeen otti päähän, että mitä minä nyt näitäkin tässä hotkin. Ja silti hain vielä uuden kaapista X kertaa. Huonot tavat ovat sitten lujassa... millähän aivoamputaatiolla niistä oikein pääsisi!!?

Positiiviseksi asiaksi on kuitenkin luettava se, että olen käynyt joka päivä kävelyllä viime keskiviikosta asti. Eilen kävin jopa kaksi kertaa! En tiedä, jatkuuko hyvin alkanut urheilu-urani tänään kun on erinäistä ohjelmaa iltapäivään/alkuiltaan, mutta on tuollainen viiden päivän putkikin jo meikäläisen elämänhistoriassa melkoinen saavutus!

Tänään totesin muuten, että minun on kohta pakko käydä ostamassa uusia housuja: vanhat alkavat ikävästi lököttää päällä! Miten ihana tunne, kun yleensä on tottunut siihen, että joutuu ostamaan uusia aivan päinvastaisesta syystä.