Kroppaani on viime aikoina selkeästi asentunut järjestelmä, joka aktivoituu perjantaisin ja ilmenee kasvavana herkkujen himona. Päässäni kaikuu mantra "koska nyt on viikonloppu, niin täytyy edes vähän saada jotain nannaa". 

Olen kyllä antanut itselleni viikonloppuisin luvan syödä jotain hyvyyksiä - ja sen takia varmaan tapa on jäänyt päälle, eli herkkuja menee ihan vain siitä syystä, että jollain hauskalla sitä täytyy saada tehtyä eroa arjen ja viikonlopun välille. Harmi vaan, että mopo tahtoo karata käsistä kun sen ensimmäisen herkkusuupalasen nappaa. 

Viime perjantaina vedin kyllä pohjat. En ehkä niinkään kalorimäärissä, vaan säälittävydessä... Alkuiltapäivään asti olin selvinnyt ihan tavalliseen tapaan, mutta siinä keittiössä muuten vain hääriessä päässä napsahti. Olin laittamassa itselleni teetä ja kun olin teepussia hakemassa kaapista, silmiin sattui purkki, jossa oli kakkukoristeita. Siis sellaisia isohkoja, suklaanmakuisia nomparelleja. Jos ihan vähän... En minä kuitenkaan mitään kakkuja ole leipomassa pitkiin aikoihin, tännehän nämä vielä pilaantuvat. Just vuodenvaihteessa heitin kaapista pois strösselipurkin, jonka päiväys oli umpeutunut kunnioitettavat 10 vuotta sitten.

No, vedin kakkukoristeita yli puoli purkillista. Kaadoin ihan pikku kourallisia ja mänttäsin kasan kerralla suuhuni. Niitä mutustaessa ehti astua ehkä kaksi askelta pois kaapin luota, mutta sitten suu oli jo tyhjä ja palasin takaisin uudestaan ja uudestaan. Siinä jotenkin toimi kuin huumattuna: joku sisimmässä sanoo, että "älä tee sitä (enää)", mutta keho ei tottele. 

No, perjantai ja lauantai menivätkin sitten taas herkkuja mättäen, mutta sunnuntaina sain tehtyä parannuksen ja pitkästä aikaa merkkasin sunnuntaisyömiset Kiloklubiinkin! Edistystä siis tämäkin, ettei sitä mässäystä ollut perjantaista sunnuntaihin, vaan "vain" pe ja la. 

Sunnuntai oli muutenkin mainio päivä! Sain tehtyä erinäisiä, rästiin jääneitä hommia alta pois ja kävimme lasten kanssa ulkoilemassa, ja samalla reissulla törmäsimme naapuriperheeseen (jossa on suht samanikäiset tenavat kuin meillä) ja muksut saivat hetkiseksi leikkiseuraa - eikä aikuisseurakaan lainkaan huonoa tehnyt!

Nyt on taas uusi viikko käynnisteltynä. Jotenkin väsyttää ihan hirveästi, vaikka mieliala on muuten aika ok. Ehkä toissaöinen, muksujen aiheuttama valvominen alkaa tuntua vasta nyt, vaikka viime yön sain nukkua keskeytyksettä.