Eilen manasin, miten olo on muutaman päivän ollut ällöttävän pallomainen, vaikken ole edes sortunut ylensyöntiin enkä vetänyt tavallisia maitotuotteita. Taisin tänään ratkaista, mikä tämän mahapöhön on aiheuttanut: minulla on ilmeisesti alkamassa menkat!!!

Ajatella, että tuostakin ilmiöstä voi kolmikymppinen nainen hämmästyä kuin mikäkin teinilikka. Eihän siinä muuten olisikaan mitään merkillistä, mutta minulle laitettiin keväällä hormonikierukka ja elin tietenkin siinä toivossa, että se saisi menkat pysymään kokonaan poissa, kuten voi käydä. No ei niin mahtavaa tuuria tietenkään voi käydä MINULLE, vai?

Lopetin imetyksen puolisentoista kuukautta sitten ja olenkin toisinaan miettinyt, että tuleekohan menkat joskus vai ei. Edellisen kerran imetyksen loputtua ei kestänyt kauaakaan, kun menkat saapuivat ilokseni ja vieläpä kipeämpinä kuin koskaan. Mutta katsotaan nyt, mitä tästä kehkeytyy... jo joskus kesällä luulin myös menkkojen alkaneen, mutta minimaalisen vuodon kestettyä vain noin puoli päivää tulin siihen tulokseen, että se oli vain joku mystinen tiputtelu. Olisipa nytkin, mutta pahalta vaikuttaa siinä mielessä, että vatsa näyttää entistäkin enemmän raskausmahalta ja alaselässä tuntuu vaimea jomotus. Lisäksi eilisillasta saakka olen ollut äärimmäisen itkuherkässä mielentilassa, tosin se voi johtua tästä tylsän arjen koittamisesta, väsymyksestä ja yleisestä harmaudesta myös...

...mutta mikä selittää tämän kammottavan piereskelyn???

Aamulla pyykki-, tiski-, lelu- ja imurointihelvetin kohtaaminen yhdistettynä lasten erinäisiin kitinöihin sai tosiaan kyynelkanavat aktivoitumaan. Mietin jo, että tänään menen kyllä sitten kävelylle, niin voin siten paeta tätä sekasotkua. Lähtiessäni viemään Sälliä hoitoon huomasin, että täällähän sataa. Arvatkaa itkettikö vielä vähän lisää? No, nyt Pikkusälli nukkuu sängyssään ja minähän teen tehokkaasti kotitöitä kirjoittamalla tänne blogiin, loistavaa!

Ihme kyllä, minun ei tee mieli syödä herkkuja. Ei toisaalta tee mieli tehdä mitään muutakaan, mutta kai se on pakko tästä vääntäytyä kotihommien pariin, tai poden loppupäivän morkkista siitä, etten lähtenyt tänään kävelylle.