Tänään olen ollut todella alakuloisella tuulella. Aamupäivä meni vielä ihan hyvin, mutta töissä oli tänään eräskin palaveri, joka entisestään vahvisti uskoani siihen, että kohtapuoliin päättyvää työsopimustani ei enää tulla jatkamaan. Okei, mitään virallista päätöstä suuntaan tai toiseen ei ole tullut, mutta kun koko ajan paasataan säästötoimenpiteistä, määräaikaisuuksien karsimisesta (eikä todellakaan siten, että määräaikaisia vakituistetaan) ja etenkin kun yksi vakituinen työntekijä palaa äitiyslomalta, niin ei tarvita kummoisiakaan ennustajanlahjoja tajutakseen, että kohta olen taas työttömänä. 

Eihän tuota tietenkään minään jymy-yllätyksenä voi pitää, että työt oletettavasti lopahtavat, mutta kirpaisee se silti. Sitä on jotenkin vain koittanut olla ajattelematta koko asiaa ihan jo sen takia, ettei työmotivaatio kärsisi. Mutta nyt, kun työsopimuksen parasta ennen -päiväys alkaa uhkaavasti lähetä, ei vaan enää voi olla välittämättä. 

Olen itkeskellyt pitkin päivää ja pelkään, että vanha, jos nyt ei sentään ystäväni vaan pikemminkin kumppanini masennus uusii jälleen, kun jään työtä vaille. Tämän päivän olotila oli vaan aika vahva muistutus siitä, millainen olo minulla oli pari vuotta sitten. Ei tietenkään yksi itkahtelupäivä masennusta tarkoita, mutta eihän tässä nyt ihan vielä työttömänä ollakaan. 

Kävin pyöräilemässä ja toivoin sen vähän piristävän, kun kovasti väitetään, että liikunta on lähes masennuslääkkeen veroista hoitoa ihmismielelle. No enpä ole kyllä varmaan koskaan ollut yhtä flegmaattisena pyörän selässä, vähän väliä meinasi kyyneleet tirskahdella aurinkolasien takaa ja muutenkin tympäisi ja mietin jo, että jos tästä eteenpäin pyöräilylenkit vastustavat yhtä paljon, varmaan loppuu sekin touhu. Tai no, loppuuhan se muutenkin talven tulon myötä. Huokaus. Millä sitten saada taas itsensä innostumaan jostain liikuntamuodosta? Nimimerkillä "Kävelylenkit on jo NIIN nähty..."

Varuiksi päätin alkaa syödä taas mäkikuismatabletteja, joita oli sopivasti jäänyt kaappiin kun vuosi sitten joskus keväällä lakkasin niitä syömästä.