Pääsiäisen jäljiltä paino on odotetusti pari kiloa suuremmissa lukemissa kuin just pääsiäistä ennen. Ja ihmekös tuo, niillä syöpöttelyillä - ja olihan siellä yhtenä päivänä sitä juopotteluakin. Niin, ja yksi karkkipäiväkin, jonka aikana piti tietysti koittaa ehtiä vetää niin paljon suklaata kun vain 24 tunnissa ehtii...

Kävin sentään pääsiäisen aikaan kävelyllä joka päivä ja parina päivänä kahdestikin. Ja kun maanantaina kotiuduimme reissusta, lähdin kohtapian pitkälle pyörälenkille. Mutta nekin liikuntasuoritukset olivat lähinnä pikku laastari syömisistä soimaavan omatunnon suun päälle, vaikka olisihan se aina huonompi ollut, jos ei olisi liikkunut yhtään. 

Jotenkin on ollut ihmeen vetämätön olo. Olin kyllä pääsiäisen aikaan jonkun pienen räkätaudin kourissa, mutta se alkaa olla jo lähes parantunut. Tiistaina olin yli tunnin fillaroimassa ja olinkin sen jälkeen aivan naatti ja menin ennätysaikasin nukkumaan, mutta heräsin aamulla edelleen umpiväsyneenä ja lisäksi jalat olivat kipeät ja jäykät kuin mitkäkin pökkelöt. Mihin se liikunnan virkistävä vaikutus hävisikään?

Nyt olen olosuhteiden pakosta ollut pari päivää vailla mitään lenkkeilyä, kun mies on ollut reissun päällä, ja olen vaan työpäivien jälkeen kököttänyt yksin lasten kanssa kotona. Okei, olemme kyllä ulkoilleet, mutta en laske sitä hidasta muksujen tahtiin laahustamista liikunnaksi ensinkään... Mieli jo halajaa polkemaan, siis tietenkin pyörää, heti kun mies huomenna kotiutuu! 

Mutta mistä tämä kamala väsy tulee? Okei, nukun kyllä aivan liian vähän, kun en malta mennä nukkumaan riittävän ajoissa. Mutta silti, olo on välistä aivan uskomattoman puuduttava. Töissä olin nukahtaa työpyödän ääreen, kun luin jotain kuivakkaa ohjetekstiä tietokoneen näytöltä. Iltapäivällä joutuu kotimatkalla oikein tsemppaamaan, etten nukahda rattiin. Kello ei ole puolta kymmentäkään, ja olisin ihan kypsä petiin... mutta jumitan tässä koneella, kuten aika usein iltaisin muutenkin... suihkussa vaan pitäisi vielä käydä, mutta sen jälkeen takuulla kiskaisen nahkakaihtimet kiinni. 

Muutenkin jotenkin tympeä olo, siis fyysisesti. Olo on turpea, väsyttää ja naama kukkii. Menkat tekevät tuloaan ja se selittää varmasti aika ison osan tylsistä tuntemuksista ja mahapöhöstä, mutta jotenkin on sellainen tunne, että tämän viikon aikana on syömisien suhteen ote lipsunut. En ole varsinaisesti herkutellut, kunhan muuten vaan ruokaa on mennyt ihan tarpeettoman paljon. Epäreilua, että kun neljässä päivässä haalit painoa lisää pari kiloa, niin se ei todellakaan häviä saman pituisessa ajassa!

Plaah. Onneksi huomenna on perjantai. Tai no, viikonloppu tarkoittaa kohdallani kyllä yleensä vähän arkista runsaampaa syömistä, että ei se ainakaan painonhallintamielessä mikään helpotus ole. Mutta pääsenpä taas ainakin pyörän selkään sotkemaan!