Viime yö ei onneksi ollut yhtä karsea kuin edellinen. Pikkusälli sai kyllä kertaalleen kauhean raivarin keskellä yötä ja syyksi veikkaisin tavallisiin maitotuotteisiin tottumatonta vatsaa. Tai mistä noista vauvoista tietää, kun eivät osaa kertoa kuin aina sillä yhdellä tavalla: BYÄÄÄH!

Samaa vikaa oli kyllä minullakin eilen: Vähän väliä olin, että "byääh", enkä silti oikein osannut kertoa, mikä oli pielessä. Kaikki ja ei mikään. Olo oli väsynyt ja vähän kipeäkin, neljän seinän sisällä patsastelu vitutti, kaikenlaiset ajatukset huonoista työllistymisnäkymistä ja näivettyneestä parisuhteesta harmitti - ja kun mies tuli ja kysyi, että mikä nyt on, kaikki omat ajatukset tuntuivatkin yhtäkkiä ihan typeriltä ja naurettavilta, enkä saanut suustani ulos oikein mitään. Mikähän siinä on, että aina, kun joku yksittäinen asia pännii tai muuten vain sekoittaa jollain tapaa arkea (kuten nyt tämä kaamea räkätauti), se ei ikinä riitä vaan samaan aikaan alkaa sitten ottaa päähän miljoona muutakin (pikku)asiaa? Onko siinä vain niin otollinen maaperä megaluokan vitutukselle, kun vain ensin joku yksittäinen asia ns. avaa pään?


Onneksi Kiloklubin laskuri sentäs alkoi eilen toimimaan! Olin jo viittä vaille valmis vaihtamaan vaikka johonkin maksulliseen palveluun, ei noita ilmaisia taida oikein muita olla, ainakaan yhtä monipuolisia.

Huomenna voisin koittaa muistaa käydä vaa'alla aamulla. Ruokahalut ovat olleet vähän huonot, mutta paranemista on ollut havaittavissa. Tämän viikon liikkumiset jäävät kyllä hävyttömän vähiin. Huomenna ehkä olo jo sallisi, mutta aamupäivä luultavasti kuluu pakkaillen erinäisiä kamppeita, kun suuntaamme viikonlopuksi vanhempieni luo isänpäivän viettoon. Josko siellä saisi viimein käynnistettyä tämän koneen uudestaan ja pääsisin tästä omituisesta vikasietotilasta!