Viikon päätähuimaava painonpudotussaldo: 100 grammaa. Ja sekin vähä miten kuten, vaaka ei tänä aamuna osannut päättää, mitä se olisi näyttänyt, vaan lukema vispasi 71,6 ja 72.2 kilon välillä. Siitä melkein puolesta välistä arvoin sitten päivän lukemaksi 71,8 kg. Eli näin mahtavasti etenee, kun viikonloppuna pistää oikein läskiksi.
No ei kai tässä voi pelkkää mennyttä viikonloppuakaan syyttää - ja eihän se nyt muutenkaan ole VIIKONLOPUN vika, jos MINÄ ahdan itseni täyteen siideriä, herkkuja ja krapularuokaa! Mutta siis, jos viikonloppu meni miten meni, ei ole viikossakaan ollut hurraamista ainakaan liikunnan suhteen, kun olen jopa kerran käynyt vaunulenkillä kuluneella viikolla, ja uskallan jo luvata, että tuohon yhteen kertaan se jääkin, vaikka viikkoa on vielä jäljellä.
Syömiset ovat sikäli pysyneet kurissa, etten ole herkutellut yhtään, toistaiseksi. Huomenna sekin asia korjaantuu, kun menen yksiin pikkujouluhenkisiin illanistujaisiin. Onneksi kemujen päätavoite ei ole hirvittävän krapulan aikaansaanti sunnuntaiksi, joten ehkä suoriudun sunnuntaista ilman isompia sipsipitsahampurilaismielihaluja.
Mutta siis nämä viikon ruokailut... Kalorivajetta on syntynyt jopa enemmän, mitä Kiloklubi suosittaa. Sen sijaan kasvismittari jää tämän tästä punaiseksi ja parhaimmillaan se on keltainen, muttei koskaan vihreä. Eli 600 g hevi-saalis tuntuu olevan minulle aivan liian kova pala - tai ehkä olen vain aivan liian jääräpäinen ja haluan todeistella itselleni, että kyllä minä voin laihtua, vaikken pilaisi joka ikistä päivääni nassuttamalla väkisin jotain raivostuttavia rehuja!
Lisäksi laskurit kellertävät tai punertavat vähän väliä milloin mistäkin muusta syystä: on liian vähän kuituja, liikaa kovia rasvoja, liikaa proteiineja, liian vähän rasvaa, jäkä jäkä jää. Kai täytyy silti olla iloinen edes siitä, että olen onnistunut välttämään turhat syöpöttelyt älyttömistä mieliteoista huolimatta, vaikka toivoisihan sen tietysti näkyvän myös vaa'allakin.
Pitääkö tässä nyt antaa periksi ja pakottautua rehunpupeltajaksi?! Helpommin sanottu kuin tehty. Väittävät, että kun tukkii mahansa kasviksilla, se auttaa nälänhallinnassa. Mutta entä raivonhallinnassa? Väkinäinen vihannesten järsiminen aiheuttaa pikemminkin tympäännystä, joka taas lietsoo HALUAISIN VÄLILLÄ JOTAIN HYVÄÄKIN - kapinaa. Esimerkiksi kaupassa käyminen on muutenkin näin joulun alla älytöntä itsensä kiduttamista, kun joka puolella on esille joulukarkkeja, pipareita, joulutorttutarvikkeita, herkkukoreja, glögiä ja ihan mitä vaan houkuttelevaa. Olen huomannut poistuvani kaupasta vihaisena: miksi tännekin raahauduin, kun en saa täältä kuitenkaan mukaani mitään ihanaa, ja silti rahaa meni taas järjetön summa.
No, kaipa huominen helpottaa hetkellisesti herkkujen nälkää, mutta turha sitten kai ensi viikollakaan odottaa painon putoamista. Plaah.
No ei kai tässä voi pelkkää mennyttä viikonloppuakaan syyttää - ja eihän se nyt muutenkaan ole VIIKONLOPUN vika, jos MINÄ ahdan itseni täyteen siideriä, herkkuja ja krapularuokaa! Mutta siis, jos viikonloppu meni miten meni, ei ole viikossakaan ollut hurraamista ainakaan liikunnan suhteen, kun olen jopa kerran käynyt vaunulenkillä kuluneella viikolla, ja uskallan jo luvata, että tuohon yhteen kertaan se jääkin, vaikka viikkoa on vielä jäljellä.
Syömiset ovat sikäli pysyneet kurissa, etten ole herkutellut yhtään, toistaiseksi. Huomenna sekin asia korjaantuu, kun menen yksiin pikkujouluhenkisiin illanistujaisiin. Onneksi kemujen päätavoite ei ole hirvittävän krapulan aikaansaanti sunnuntaiksi, joten ehkä suoriudun sunnuntaista ilman isompia sipsipitsahampurilaismielihaluja.
Mutta siis nämä viikon ruokailut... Kalorivajetta on syntynyt jopa enemmän, mitä Kiloklubi suosittaa. Sen sijaan kasvismittari jää tämän tästä punaiseksi ja parhaimmillaan se on keltainen, muttei koskaan vihreä. Eli 600 g hevi-saalis tuntuu olevan minulle aivan liian kova pala - tai ehkä olen vain aivan liian jääräpäinen ja haluan todeistella itselleni, että kyllä minä voin laihtua, vaikken pilaisi joka ikistä päivääni nassuttamalla väkisin jotain raivostuttavia rehuja!
Lisäksi laskurit kellertävät tai punertavat vähän väliä milloin mistäkin muusta syystä: on liian vähän kuituja, liikaa kovia rasvoja, liikaa proteiineja, liian vähän rasvaa, jäkä jäkä jää. Kai täytyy silti olla iloinen edes siitä, että olen onnistunut välttämään turhat syöpöttelyt älyttömistä mieliteoista huolimatta, vaikka toivoisihan sen tietysti näkyvän myös vaa'allakin.
Pitääkö tässä nyt antaa periksi ja pakottautua rehunpupeltajaksi?! Helpommin sanottu kuin tehty. Väittävät, että kun tukkii mahansa kasviksilla, se auttaa nälänhallinnassa. Mutta entä raivonhallinnassa? Väkinäinen vihannesten järsiminen aiheuttaa pikemminkin tympäännystä, joka taas lietsoo HALUAISIN VÄLILLÄ JOTAIN HYVÄÄKIN - kapinaa. Esimerkiksi kaupassa käyminen on muutenkin näin joulun alla älytöntä itsensä kiduttamista, kun joka puolella on esille joulukarkkeja, pipareita, joulutorttutarvikkeita, herkkukoreja, glögiä ja ihan mitä vaan houkuttelevaa. Olen huomannut poistuvani kaupasta vihaisena: miksi tännekin raahauduin, kun en saa täältä kuitenkaan mukaani mitään ihanaa, ja silti rahaa meni taas järjetön summa.
No, kaipa huominen helpottaa hetkellisesti herkkujen nälkää, mutta turha sitten kai ensi viikollakaan odottaa painon putoamista. Plaah.
Kommentit