Tulimme viikonlopuksi anoppilaan. Mies tekee kotonamme pientä remppaa sisätiloissa ja muksut on pakko pitää pois jaloista sen aikaa. Anoppilassa on vähän sama juttu kuin minun vanhempieni luona, nimittäin jos naposteltavaa haluaa, niin sitä kyllä riittää. Tarjonta on vain vähän toisenlainen, mutta houkutus on vähintään yhtä voimakas.

Jos minun vanhemmillani on kaapissa läjäpäin keksejä, niin anoppilassa on kaappi täynnä suklaata, lakuja ja suolapähkinöitä. No, en minä nyt anoppilassa ihan yhtä rohkeasti tunge ruokakaapeille mitä vanhemmillani kehtaisin, mutta anoppilan pähkinät ovat kaapin lisäksi levittäytyneet keittiöön tai olkkariin. Tässä, missä nyt läppärin ääressä nakutan tätä tekstiä, vieressäni olisi kahta erilaista pähkinälaatua tyrkyllä, ihan pikku kädenojennuksen päässä. AARGH!!!

En ymmärrä, mikä noissa suolapähkinöissäkin on muka niin ihanaa. Niitä ei edes (onneksi) pysty syömään kuin pienehkön määrän, kun jo alkaa etoa. Sama juttu useimpien sipsien kanssa. Mutta silti tekisi niin mieli suorittaa se pieni kädenojennus ja maistaa edes yksi... ei yhdessä nyt hirveästi voi olla kaloreita... samantien voi varmaan ottaa toisenkin, ei se vielä tunnu missään... oho nyt näitä tulikin kolme, no antaa mennä vaan... äh, otetaan tämmöinen "pieni" kourallinen nyt, menen sitten ehkä huomenna lenkille niinkuin hyvitykseksi... Joo, ei tätä kuviota, kiitos vaan.

Olen usein ihmetellyt, että minkähän takia appivanhempani noita karkkeja niin hirveästi pitävät jemmassa? Pähkinät ovat appiukon heiniä, ja anopin olen nähnyt syövän lähinnä Sisu-pastilleja ja jotain salmiakkia, mutten varmaan ole koskaan nähnyt hänen nappaavan palaa niistä monista suklaalevyistä, mitä hänellä on kaapissaan. Vai syökö anoppi suklaansa salaa? Hyvät on perintötekijät meidän pojilla, jos molemmin puolin sukua löytyy paatuneita kaappisyöppöjä.

Olen muuten ihan hävyttömän vähän syönyt kasviksia tällä(kin) viikolla. Kiloklubin laskurin mukaan puoli kiloa ei ole täyttynyt vissiin kertaakaan sinä aikana, kun tämän kymppiprojektin aloitin. Tämän päivän saldo taisi olla yksi banaani, sekä kalakeiton seassa killuneet porkkanan ja sipulin päreet. Ehkä otan ensi maanantaista alkaen (joo, naurakaa vaan) tavoitteekseni lisätä kasviksia ruokavaliooni niin, että pääsisin edes vähän lähemmäs puolen kilon päiväannosta.

Jaa miksen aloita heti? Kuten sanoin, en anoppilassa kehtaa ihan hirveän omatoimisesti tyhjätä jääkaappia, edes rehuista. Ja joo, kaikkihan alkaa niin luontevasti just maanantaista!