Vaaka näytti aamulla puoli kiloa enemmän, kuin mihin olen nyt parhaimmillani päässyt. Ei kuitenkaan tee nyt mieli merkitä sitä lukua noihin käyriin ja käppyröihin masentamaan (enempää), vaan hypähdän vaa'alle seuraavaksi aikaisintaan perjantaiaamuna ja toivon, että tämä on nyt vielä jotain viikonlopun aiheuttamaa (hö)pöhö(pö)tystä, joka muutamassa päivässä häipyy... ja jos ei nyt ihan kokonaan, niin elättelen toiveita, ettei sitä olisi ainakaa enää puolta kiloa jäljellä kunhan vielä muutama päivä tässä menee...

Pitsan syöminen jo sinällään on melko turvottava kokemus, kun sitä yleensä tulee syötyä niin hirveästi ja lätty tietysti sisältää infernaalisen määrän suolaa ja rasvaa. Ja kun kokonaisuuteen lisää edellisen päivän juomingit, krapulan ja muun krapulan helpotukseksi napostellut suolapalat ynnä muun, niin ei ihme, jos painonpudotuksessa tulee takapakkia!

No, tämän kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ollut märehtiä ja morkkistella viikonlopun mättöjä, vaan myös iloita siitä, että vaatekaappiin on yhtäkkiä ilmestynyt ainakin muutama sopiva vaate! Pikkusällin synnyttyä ostin yhdet farkut, ja ne meinasivat jo jäädä pieniksi kun kesän aikana paino vain nousi ja nousi, mutta nyt ne housut ovat taas ihan sopivat ja ehkä vyötäröltä jopa vähän löysät. Tosin minä en juuri koskaan edes löydä farkkuja, jotka eivät olisi syötäröltä vähän löysiä, sillä jos farkut olisivat vyötäröltä täydellisen istuvat, ne todennäköisesti eivät mahtuisi päälle reisien ja perseen kohdalta...

Samoin yhdet, raskauksieni välissä hankitut farkut mahtuivat päälleni tuskattomasti, ja eilen kaapista ylleni sujahti myös yksi farkkuhame, jonka suhteen olin jossain vaiheessa luovuttanut. Kun puin sen päälleni, tunsin oloni kovinkin laihtuneeksi, vaikkei tässä nyt olekaan kuin vasta neljä kiloa karistettuna! 

Voi olla, että peilikuva miellytti eilen silmää erityisen paljon siksi, että kun vietän kaiket päivät kotona, normaali arkipuvustukseni koostuu pääasiassa miehen vanhoista college-housuista, jotka päivän käytön jälkeen jo pussittavat hehkeästi polvista ja persauksesta, ja sitten erittäin mukavaksi arkipaidaksi olen havainnut erään äitiyspaidan! Se paita ei onneksi huuda jo kilometrin päähän, että "katsokaa olen ÄITIYSVAATE!", en sitä muuten käyttäisikään. Toinen kotivaatesuosikkini on eräs muu pitkähelmainen paita, joka on niin kulunut ja reikäinen, ettei sitä voi neljän seinän ulkopuolella käyttääkään... Eihän sitä tuollaisiin rettuihin kätkeytyneenä voikaan peilistä huomata, että jokunen kilo on lähtenyt. 

Pitäisi varmaan tehdä vähän perusteellisempi tutkimusmatka vaatekaappiin. Siellä on paaaaljon matskua, joilla ei ole ollut mitään käyttöä ikuisuuksiin. Aika paljon heitin vaatteita pois Sällin syntymän jälkeen, jonkin verran jätin itselleni "ehkä sitten joskus" -vaatteita ja olosuhteiden pakosta hankin jokusen uudenkin... 

Olen huomannut, että mitään kovin vanhoja loimia minun on ihan turha säästää ns. motivaatiovaatteiksi. Sitten, kun ehkä sadan vuoden kuluttua ne vaatteet sopisivatkin ylle, ne takuulla näyttävät mielestäni muuten rumilta ja aikansa eläneiltä, niin ei niitä tulekaan käytettyä. Ja onhan se nyt ihanaa mennä uuden kropan kanssa vaatekauppaan ja hankkia sieltä sen kokoisia vaatteita, joihin ei uskonut koskaan mahtuvansa! Toisaalta, nyt on rahatilanne sen verran tiukka, ettei mitään ihan totaalista vaatekomeron sisällönuudistusta voi tekaista, ainakaan kertalaakista.

Alusvaatteita tarvitsisin kyllä kipeästi ja olen jo viikkoja miettinyt, että etsisinkö nyt tähän hätään jotkut rintsikat senkin uhalla, että ne voivat jäädä liian suuriksi lähikuukausina... Uusien alusvaatteiden löytämisen tuottaman piristävän vaikutuksen vuoksi ostos jo kannattaisi, ja toisaalta taas jos en vaatekaupasta löydä etsimääni, siitä on yleensä tuloksena päiväkausien marmatus ja "voi että mä sitten inhoan itseäni" -valitusvirsi. 

Mutta nyt Pikkusällille maitoa huuleen ja sitten koitan tsempata, että jaksaisin lähteä tänään pitkästä aikaa ulos! Säätiedotuksen mukaan lähipäivinä tulee lunta, ja lumisadetta/loskaa/kaikkia sääilmiöitä on niin helppo käyttää verukkeena...