Hyvistä aikeista huolimatta viime(kin) viikko meni syömisten osalta katastrofiksi, mutta nyt on taas uusi viikko vauhdissa ja olen taas pääsemäisilläni kiinni terveellisemmästä elämästä, ja ehkä elämästä yleensäkin. 

Maanantaina korkkasin osaltani tämän kesän pyöräilykauden! Perse tuli melkoisen kipeäksi, mikä olikin ihan odotettavaa. Katsotaan, josko tänään ehtisi istahtamaan pyörän kyytiin seuraavan kerran. Toisaalta, pihalla on melkoisesti kevätpuuhia odottamassa tekijäänsä. Sain viime viikolla sentään sen verran aikaan, että haravoin nurmikot, nyt olisi enää roskakasat keräilemättä. Lisäksi mies on kaatanut pihasta muutaman puun, ja puista tullutta oksa- ym. roipetta pitäisi myös siivoilla pois. Luultavasti se on kylläkin mies, joka nuo hommat hoitaa, eli minun (ikuinen?) osani on katsoa muksujen perään... No, ehkä "kostoksi" voisin sitten jossain kohtaa hilpaista itsekseni ulkoilemaan, ei mieskään nyt jaksa oksasilppurin kanssa kaikkia iltoja läpeensä paahtaa.

Mutta onpas taas raskasta olla vähemmillä syömisillä, kun on pari kolme viikkoa likipitäen putkeen mättänyt herkkuja ja ruokaa naamatauluun. Koko ajan tekisi mieli napsia kaapista jotain hyvää suuhun. Ja joku vähemmänkin hyvä kelpaisi... 

Olo on jonkin verran pirteämpi kuin hetkeen, mutta tämä arjen tylsyys ei ole muuttunut mihinkään. Työpaikkahakemus toisensa jälkeen saa vastauksen: valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Olen syksyksi hakenut muutamaankin opiskelupaikkaan ja yhteen valintakokeeseen olen menossa ensi viikolla. Hoitoala on parempien työllisyysnäkymien vuoksi kiikarissa, mutta vähän pelkään, että soveltuvuustestien perusteella sielläkin on umpikuja edessä. Mutta pakko nyt ainakin kokeilla, En vain tiedä, mitä sitten teen, jos syksyksi ei ole edes opiskelupaikkaa. Vajoanko takaisin masennuksen suohon? Nyt tuntuu, että olisin päässyt sieltä pois, tai etten ainakaan ole enää missään välittömässä "uppoamisvaarassa". 

Mutta katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan. Toivottavasti ei ainakaan hirvittäviä kalorimääriä jäätelön muodossa, kuten aiempina kesinä!