Kuten vähän arvelinkin, viime yö oli taas aika peffasta kun Pikkusälli valvotti pitkälle toista tuntia räkätautinsa kanssa. Eli en voi sanoa fiiliksen juurikaan eilisestä kohonneen. Tympäännyksen maksimoi vielä ankeaakin ankeampi sadekeli (voinen unohtaa ulkoilun tänäänkin) sekä eritoten vaakalukema 74,4 kg.

Sanokaa miten helvetissä on mahdollista, että ensin tahkoan ja kituutan pari viikkoa, että paino laskee puolisen kiloa, ja sitten syöpöttelen pari PÄIVÄÄ niin sama määrä on samantien tullut takaisin!!?

Okei, kropassa on taatusti turvotusta ja miksipä ei olisi, kun on viikonloppuna rohmunnut suolaisia sipsejä sun muuta, ja varsinkin sitä "sun muuta"! Mutta on vaan niin lannistavaa tämmöinen. En ihmettele sitten tippaakaan, että joskus on hirvittävän vaikeaa, suorastaan jopa mahdotonta jatkaa laihdutuspyrkimyksiä kunnon repsahduksen, joko suunnitellun tai ns. puskista tulleen jälkeen, kun pienessä hetkessä näyttääkin yhtäkkiä siltä, että hups, hukkaan meni monen viikon kärvistelyt.

Viikonloppuna yksi kanssamökkeilijä kertoi itsekin olleensa kuukauden verran laihiksella. Emme keskustelleet asiasta sen syvällisemmin, mutta ilmeisesti hänelläkin oli metodina ihan vaan syödä vähemmän kuin mihin viime aikoina on tottunut, ja erityisesti syödä vähemmän herkkuja. Hän ei kertonut mitenkään erityisesti lisänneensä liikuntaa (mutta hän ainakin jonkin verran on liikkunut ennestäänkin). Olin vihertyä kateudesta, kun kaveri sanoi laihtuneensa kuukaudessa viisi kiloa. VIISI KILOA? Ja minun, joka olen tätä kaveriani paksumpi, olen laihtunut samassa ajassa puolet vähemmän? Pliis, sanokaa että kaverini vähän nousuhumalassa liioitteli ihan vain saadakseen muut pikkuisen kateellisiksi!

Kyllä taas jaksaa ottaa aivoon. Olisinpa käynyt vaa'alla vasta vaikkapa perjantaina, kuten alunperin vähän suunnittelinkin...