Katselin suurella haikeudella vuonna 2005 otettuja valokuvia itsestäni. Sanoin aiemmin, että koskaan en ole ollut laiha, mutta kylläpä näytin noissa vanhoissa kuvissa kovin hoikalta - nykytilanteeseen verrattuna.

Mies näpsäisi minusta muutaman kuvan. Siirsin ne kamerasta tietokoneelle omaan kansioonsa ja otsikoin kansion nimellä "Hyi saatana". Se nimittäin taisi olla ensimmäinen repliikki mikä suustani pääsi, kun katsoin kuvat läpi.

Kamera on kovin armoton kapine. Edes peili ei ole niin paha, mikä on toisaalta kumma juttu. Pystyykö peilin edessä vain muuntelemaan asentoaan niin, että lopulta pysähtyy katsomaan itseään jotenkin edullisimmasta kuvakulmasta vai mikä siinä on, että kameralle vangittuna näytän mielestäni nykyään ihan järkyttävältä? Olen monta kertaa miettinyt, että miksi kuvissa näytän näin möhköltä ja olen uskotellut itselleni, että en minä nyt ihan näin lihava ole (ja ehkä jopa soveltanut samaa ajatusta, kun olen seuraavan kerran suunnistanut avatulle keksipaketille käsi ojossa).

Tässä on nyt sitten karua totuutta ja tekee mieli yrittää väittää blogin lukijoille (mikäli sellaisia on?), että luonnossa en näytä ihan noin paksulta... no uskoo ken tahtoo, tuskin se mitään totta onkaan.

 

 
Voi kääk. En edes tajunnut, että minulla on tuollaiset makkarat rintsikoitten alapuolella. Tarkoitan siis noita, jotka näkyvät tuossa persekuvassa. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kaikkihan nämä kuvat ovat perseestä. Ja mikähän minun ryhtiänikin vaivaa - vasen olkapää näyttää olevan paljon ylempänä kuin oikea.

Ajatelkaa tuota keskimmäistä sivukuvaa. Eikö ole hassua, että jos rajaisin tuosta näkyviin pelkästään mahan, laittaisin sen vaikkapa Facebookiin tms. otsikolla 16+4 viikkoa, sitä ihasteltaisiin ja kehuttaisiin, että ai kun ihana maha! Tai siis masu, kun on raskaana niin kaikki naamioidaan johonkin omituiseen lässytysasuun. Mutta jos tunkisin tuon kuvan Naamakirjaan tylysti otsikolla 70+5 kiloa, niin kukaan ei varmaan sanoisi mitään, mutta ajattelisi, että hyiiiii mitä helvettiä, miksi joku julkaisee jotain tuollaista?!!

Ei ole kauaa, kun minun luultiin olevan raskaana. Naurahdin vaan ja totesin mahani olevan jo maailmaan tulleen Pikkusällin aikaansaannoksia (joo hyvähän on syyttää vauvaa, minähän en ole mitään tehnyt!). En ottanut sitä mitenkään pahalla, pohdiskelin vaan, että taisin seistä jotenkin hassussa asennossa ja vielä kun Pikkusälli oli sylissäni silloin, seisoin tietysti vähän yläkroppa takakenossa ja sen takia mahani näytti huomattavan ulkonevalta... Mutta katsotaanpa valokuvaa, jossa seison kaiketi ihan suorana eikä sylissä ole ketään, niin eiköhän se huomattavan ulkoneva ole siitä huolimatta.

Ankeaa nähdä kuvista, että tuollainen minä nyt olen. Eipä tee mieli keikistellä miehen nähden alastomana sitäkään vähää mitä viime aikoina. Mutta se teho noissa piilee, että kummasti tekee mieli pyristellä eroon noista muhkuroista ja makkaroista ja vähän äkkiä!!!