Vähän aikaa sitten kävin työterveysasemalla mittauttamassa kolesteroliarvot. Viime viikolla kävin mittauttamassa myös kilpirauhasarvot. 

Ainahan minua enemmän tai vähemmän väsyttää koska nukun arkisin jotain 6 tuntia yössä, mutta muutamina viime päivinä olen ollut oikein erityisen uupunut. Okei, väsymys varmaan selittyy liian vähäisellä nukkumisella, mutta mikä selittäisi kuukausia jatkuneen tolkuttoman hiustenlähdön, kuukautiskierron sekoilun (en käytä hormonaalista ehkäisyä) ja yleisen mielialan laskun ja paikoittaisen mielenkiinnottomuuden melkein kaikkea kohtaan? Kilpirauhasen vajaatoiminta sopisi yhteiseksi nimittäjäksi noille kaikille, mutta sain verikokeen tulokset tänään eikä niissä mitään ihmeellistä ollut, lukemat olivat viiterajoissa ihan iloisesti kuten ennenkin, kun olen niitä joskus aiemminkin mittauttanut, viimeksi vuosi sitten. 

Olisiko olotilani karvanlähtöineen ynnä muine oireineen kuitenkin lopulta vain univajeen syytä? Ei, älkää tulko ehdottamaan, että syön liian vähän rasvaa tai syön liian vähän ylipäätään - siitä ei todellakaan ole pelkoa. Painoni ei edes ole laskenut pitkään aikaan vaan sitkeästi pysyttelee 64-65 kilossa, vaikka soisin sen pikkuisen vielä laskevankin... En tietenkään väitä, että söisin hirvittävän terveellisesti ja suositusten mukaisesti, sillä ainakin kasvispuolella jään aina vaan hyvin kauas puolen kilon päivä"vaatimuksesta". Olen kokeillut jos jotain vitamiineja ja hivenaineita, mutta en huomaa mitään eroa missään. Käyttämäni B-vitamiinivalmiste ainoastaan värjää kusen räikeänkeltaiseksi! 

Ehkä ennen perusteellista ruokaremonttia ja vitamiinipelleilyjä pitäisi nauttia kunnon unikuuri. Viikonloppuna nukuinkin ruhtinaalliset 9- ja 10-tuntiset yöunet, mutta viime yö oli taas perus 6-tuntinen, lisäksi heräsin omia aikojani tuntia ennen herätyskellon möykkää ja kieriskelin hetken hereillä, ennenkuin nukahdin hetkiseksi ennen sitä herätystä. Muksut eivät hirveästi valvota, Pikkusälli toisinaan herää yöllä käydäkseen vessassa, mutta melko usein yöt sujuvat häiriöttä, on vaan ihan oma vika etten mene aikaisemmin illalla nukkumaan. Kai nämä lasten nukkumaanmenon jälkeiset parisen tuntia ovat sitten vain niin ihania viettää valveilla eikä "tuhlata" nukkumalla, mutta kyllä tälle on nyt jotain tehtävä, kun ei pysty käytännössä edes telkkaria katsomaan, kun nukahdan melkein samantien sen ääreen ja tosiaan tukka varisee päästä sitä tahtia että ihmettelen, miten päässä enää voi edes olla jäljellä yhtään haiventa. 

No, tänään käynnistyi luultavasti toistaiseksi viimeinen kuukauteni työelämässä ennen seuraavaa työttömyyskurimusta, sitten luulisi unitilanteenkin korjautuvan kun ei tarvitse arkisin nousta ylös klo 5:00. Ainut vaan, että mielialaahan työttömyys ei kyllä tule kohottamaan, että se tässä kyllä vähän huolestuttaa univajettakin enemmän. Mutta kävi niin tai näin, jospa tänään koittaisin mennä nukkumaan edes vähän totuttua aiemmin enkä jaarittelisi tällä kertaa tämän enempää!